Aineenopettajaksi opiskelevien koulukokemuksia sukupuolistuneesta väkivallasta

Artikkelissa tarkastelemme sukupuolistunutta väkivaltaa aineenopettajaopiskelijoiden koulukokemusten näkökulmasta. Merkittävä määrä nuorista altistuu väkivallan ja häirinnän eri muodoille. Kouluterveyskyselyjen mukaan erityisesti tyttöihin ja sukupuolivähemmistöihin kohdistuva väkivalta ja seksuaalinen häirintä ovat viime vuosien aikana lisääntyneet huolestuttavasti. Koulun ja opettajien rooli ilmiöön puuttumisessa on tärkeä, samoin opettajankoulutuksen, jonka aikana opiskelijoiden olisi tärkeä tulla tietoiseksi väkivallan ilmenemismuodoista ja niihin puuttumisen mahdollisuuksista. Tutkimuksen aineisto kerättiin fokusryhmähaastatteluilla, joihin osallistui yhteensä 18 aineenopettajaopiskelijaa. Analyysissa hyödynnettiin laadullisen sisällönanalyysin menetelmiä. Teemoittelu eteni kaksivaiheisesti niin, että aluksi luotiin alaluokkia, ja niiden pohjalta laajempia yläluokkia, joita syntyi analyysin tuloksena kaikkiaan neljä: 1) nimittely, 2) seksuaalinen ahdistelu ja fyysinen väkivalta, 3) huhut ja juorut sekä 4) toimintakulttuurin rakenteellinen väkivalta. Yleisimmin mainittuja sukupuolistuneen väkivallan muotoja olivat nimittely, seksuaalinen ahdistelu ja fyysinen väkivalta. Opettajaopiskelijat kertoivat kokevansa epävarmuutta pohtiessaan omaa rooliaan opettajana suhteessa sukupuolistuneeseen väkivaltaan puuttumiseen. Niin opettajien peruskoulutuksessa kuin täydennyskoulutuksessa olisi tärkeää pohtia keinoja väkivallan kokemusten jakamiseen, ilmiötä koskevan ymmärryksen lisäämiseen, väkivallan ehkäisemiseen ja siihen puuttumiseen koulun arjessa.