Abstract
Tutkin väitöskirjassani alkoholinkäytölle annettuja sosiaalisia merkityksiä 1600-luvun länsisuomalaisessa maaseutuyhteisössä. Aiempi alkoholihistoriallinen tutkimus on monesti keskittynyt alkoholilainsäädäntöön tai alkoholin aiheuttamiin sosiaalisiin ongelmiin, jolloin sivuun ovat jääneet ne kysymykset, miksi alkoholia käytettiin, miten siitä puhuttiin ja mitä merkityksiä sille annettiin. Tämä työni nojaa sosiaali- ja kulttuurihistorialliseen tutkimusperinteeseen, ja analysoin alkoholinkäytön sosiaalisia merkityksiä pääosin laadullisten metodien avulla.
Olen rajannut tutkimukseni 1600-luvun länsisuomalaiselle maaseudulle, ja päälähteenäni käytän oikeuden pöytäkirjoja. Alkoholinkäyttö itsessään ei pääosin ollut laitonta, sillä julkijuopumus kriminalisoitiin Ruotsissa vasta vuonna 1733. Tästä syystä alkoholinkäyttöä käsitellään yleensä muiden oikeustapausten yhteydessä. Suurin osa oikeuskäsittelyistä liittyy väkivaltaan tai siveysrikoksiin, mutta joukossa on paljon myös velka-asioita, varkauksia, laitonta alkoholinmyyntiä sekä kestikievareita koskevia asioita. Tämä mahdollistaa juomisen sosiaalisten merkitysten tutkimisen erilaisten tapausten yhteydessä.
Tutkimukseni jakautuu kolmen teeman ympärille: arjen ja juhlan, päihtymyksen ja yhteisöllisyyden. Uuden ajan alun Suomessa alkoholia käytettiin jokapäiväisenä ravintona, jos siihen oli varaa. Mieto olut oli pääasiallinen juoma ainakin kruunun työntekijöille ja virkamiehille, ja myös paloviinaa käytettiin varallisuuden salliessa päivittäin. Päivittäisiä juomia voitiin käyttää myös lääkinnällisiin tarkoituksiin.
Päihtymys oli oleellinen osa juhlaa. Runsas juhlajuominen sisälsi maagisia merkityksiä yltäkylläisyydestä myös tulevaisuudessa. Aikalaiset pitivät käräjiä ja kirkkopäiviä juhlana, mutta viranomaisilla oli eri käsitys näihin liittyvästä päihtymyksestä. Nämä näkemykset olivat uuden ajan alussa usein ristiriidassa, ja 1600-luvulla alamaisten alkoholinkäyttöä alettiin kontrolloida tarkemmin.
Päihtymyskäsitys muuttui 1600-luvun aikana. Lähes koko vuosisadan ajan niitä, jotka häiritsivät jumalanpalvelusta tai käräjäistuntoa, sakotettiin riippumatta siitä, johtuiko häiriö päihtymyksestä. Tämä muuttui, kun vuoden 1686 kirkkolakia alettiin soveltaa käräjillä niin, että kaikkia, jotka tunnustivat nauttineensa alkoholia ennen kirkkoon tuloa, sakotettiin häiriöstä riippumatta. Väitän, että tämä johtui muuttuneesta päihtymyskäsityksestä ja kehonkuvasta.
Yhteisöllisyys on aina ollut tärkeä osa alkoholinkäyttöä. Ihmiset tapaavat toisiaan juoman äärellä, ja myös ”after work” tunnettiin uuden ajan alun suomalaisten keskuudessa. 1600-luvun länsisuomalaiset joivat yleensä vertaistensa kanssa, ja suuremmissakin juhlissa he istuivat suurin piirtein saman sosiaalisen aseman edustajien kanssa. Naiset joivat yleensä keskenään, sillä miesten seurassa juominen saattoi johtaa epäilyksiin laittomasta sukupuolisuhteesta.
Suurin osa päihtyneestä väkivallasta liittyy juomaseuran yhteisöllisyyden haastamiseen. Humalaisten tappeluiden taustalla on usein joko loukkaus, ulossulkeminen tai vanha riita. Vaikka tiedämme vain ne versiot, jotka oikeudessa on kerrottu, väitän, että ystävyyden ja yhteisöllisyyden merkitykset auttavat ymmärtämään myös päihtynyttä väkivaltaa.
Alkoholinkäytön sosiaaliset merkitykset ovat moninaisia, ja juominen voi samanaikaisesti kantaa useita erilaisia, jopa ristiriitaisia merkityksiä. Rajanvetoa sopivaan ja sopimattomaan juomiseen tulkitaan aina suhteessa tarkkailijan käsityksiin sekä juomisen kontekstiin ja juojiin. Uusi alkoholihistoria tarjoaa uuden näkökulman yhteiskuntaan ja kulttuuriin, sekä tarkentaa kuvaa arjen historiasta, aikalaisten sosiaalisista suhteista sekä kulttuurisista malleista. Alkoholi oli uuden ajan alussa läsnä lähes jatkuvasti, joten aikakausi tarjoaa mahdollisuuksia monenlaiselle tutkimukselle. Vaikka aikakauden tuomiokirjat kertovat pääosin konflikteista ja ristiriidoista, ne kertovat myös yhteisesti jaetuista käsityksistä sekä alkoholin lukuisista sosiaalisista merkityksistä.
Olen rajannut tutkimukseni 1600-luvun länsisuomalaiselle maaseudulle, ja päälähteenäni käytän oikeuden pöytäkirjoja. Alkoholinkäyttö itsessään ei pääosin ollut laitonta, sillä julkijuopumus kriminalisoitiin Ruotsissa vasta vuonna 1733. Tästä syystä alkoholinkäyttöä käsitellään yleensä muiden oikeustapausten yhteydessä. Suurin osa oikeuskäsittelyistä liittyy väkivaltaan tai siveysrikoksiin, mutta joukossa on paljon myös velka-asioita, varkauksia, laitonta alkoholinmyyntiä sekä kestikievareita koskevia asioita. Tämä mahdollistaa juomisen sosiaalisten merkitysten tutkimisen erilaisten tapausten yhteydessä.
Tutkimukseni jakautuu kolmen teeman ympärille: arjen ja juhlan, päihtymyksen ja yhteisöllisyyden. Uuden ajan alun Suomessa alkoholia käytettiin jokapäiväisenä ravintona, jos siihen oli varaa. Mieto olut oli pääasiallinen juoma ainakin kruunun työntekijöille ja virkamiehille, ja myös paloviinaa käytettiin varallisuuden salliessa päivittäin. Päivittäisiä juomia voitiin käyttää myös lääkinnällisiin tarkoituksiin.
Päihtymys oli oleellinen osa juhlaa. Runsas juhlajuominen sisälsi maagisia merkityksiä yltäkylläisyydestä myös tulevaisuudessa. Aikalaiset pitivät käräjiä ja kirkkopäiviä juhlana, mutta viranomaisilla oli eri käsitys näihin liittyvästä päihtymyksestä. Nämä näkemykset olivat uuden ajan alussa usein ristiriidassa, ja 1600-luvulla alamaisten alkoholinkäyttöä alettiin kontrolloida tarkemmin.
Päihtymyskäsitys muuttui 1600-luvun aikana. Lähes koko vuosisadan ajan niitä, jotka häiritsivät jumalanpalvelusta tai käräjäistuntoa, sakotettiin riippumatta siitä, johtuiko häiriö päihtymyksestä. Tämä muuttui, kun vuoden 1686 kirkkolakia alettiin soveltaa käräjillä niin, että kaikkia, jotka tunnustivat nauttineensa alkoholia ennen kirkkoon tuloa, sakotettiin häiriöstä riippumatta. Väitän, että tämä johtui muuttuneesta päihtymyskäsityksestä ja kehonkuvasta.
Yhteisöllisyys on aina ollut tärkeä osa alkoholinkäyttöä. Ihmiset tapaavat toisiaan juoman äärellä, ja myös ”after work” tunnettiin uuden ajan alun suomalaisten keskuudessa. 1600-luvun länsisuomalaiset joivat yleensä vertaistensa kanssa, ja suuremmissakin juhlissa he istuivat suurin piirtein saman sosiaalisen aseman edustajien kanssa. Naiset joivat yleensä keskenään, sillä miesten seurassa juominen saattoi johtaa epäilyksiin laittomasta sukupuolisuhteesta.
Suurin osa päihtyneestä väkivallasta liittyy juomaseuran yhteisöllisyyden haastamiseen. Humalaisten tappeluiden taustalla on usein joko loukkaus, ulossulkeminen tai vanha riita. Vaikka tiedämme vain ne versiot, jotka oikeudessa on kerrottu, väitän, että ystävyyden ja yhteisöllisyyden merkitykset auttavat ymmärtämään myös päihtynyttä väkivaltaa.
Alkoholinkäytön sosiaaliset merkitykset ovat moninaisia, ja juominen voi samanaikaisesti kantaa useita erilaisia, jopa ristiriitaisia merkityksiä. Rajanvetoa sopivaan ja sopimattomaan juomiseen tulkitaan aina suhteessa tarkkailijan käsityksiin sekä juomisen kontekstiin ja juojiin. Uusi alkoholihistoria tarjoaa uuden näkökulman yhteiskuntaan ja kulttuuriin, sekä tarkentaa kuvaa arjen historiasta, aikalaisten sosiaalisista suhteista sekä kulttuurisista malleista. Alkoholi oli uuden ajan alussa läsnä lähes jatkuvasti, joten aikakausi tarjoaa mahdollisuuksia monenlaiselle tutkimukselle. Vaikka aikakauden tuomiokirjat kertovat pääosin konflikteista ja ristiriidoista, ne kertovat myös yhteisesti jaetuista käsityksistä sekä alkoholin lukuisista sosiaalisista merkityksistä.
| Original language | Finnish |
|---|---|
| Place of Publication | Tampere |
| Publisher | Tampere University |
| ISBN (Electronic) | 978-952-03-1629-7 |
| ISBN (Print) | 978-952-03-1628-0 |
| Publication status | Published - 2020 |
| Publication type | G4 Doctoral dissertation (monograph) |
Publication series
| Name | Tampere University Dissertations - Tampereen yliopiston väitöskirjat |
|---|---|
| Volume | 280 |
| ISSN (Print) | 2489-9860 |
| ISSN (Electronic) | 2490-0028 |