Ekologinen kytkeytyvyys ja luonnon monimuotoisuus alueidenkäytön suunnittelussa

Tämä tietokooste on osa ympäristöministeriön toteuttamaa tiedeyhteistyötä, jonka tavoitteena oli vahvistaa tietopohjaa luonnon monimuotoisuuden ja erityisesti ekologisen kytkeytyvyyden suhteesta alueidenkäytön ohjauskeinoihin ja suunnittelumenetelmiin. Ministeriön ja tutkijoiden yhteistyötä fasilitoi Suomalainen Tiedeakatemia osana Jane ja Aatos Erkon säätiön rahoittamaa Ilmiökartta -hanketta.
Tietokoosteen työstämistä edelsi tiedesparraus, jossa ministeriön tietotarpeesta ja sen laajuudesta keskusteltiin ja sovittiin yhdessä tutkijoiden kanssa. Suomalainen Tiedeakatemia tuotti tiedesparrausta varten taustamateriaalin laajemmalle tutkijajoukolle suunnatun kartoituskyselyn avulla. Kartoitukseen vastasi 12 tutkijaa, jotka edustivat eri tieteenaloja. Tämän tietokoosteen on koonnut monitieteinen tutkijaryhmä. Kooste jakautuu neljään syventävään osaan, jotka käsittelevät 1) ekologisten yhteyksien ja kytkeytyvyyden määrittelyä, 2) luonnon monimuotoisuutta alueidenkäytön suunnittelussa, 3) viherrakenteen ja kaupunkiluonnon monimuotoisuuden tukemista sekä 4) ohjauskeinoja. Jokainen tutkija on ollut
vastuussa yhdestä syventävästä osiosta, minkä lisäksi sisältöjä on kommentoitu ja editoitu monitieteisesti. Tietokoosteen tavoitteena on vahvistaa ekologiseen kytkeytyvyyteen ja luonnon monimuotoisuuteen liittyvää tietopohjaa alueidenkäytön suunnittelussa. Sen ensisijaisena kohdeyleisönä ovat poliittiset päättäjät, alueidenkäytön ohjauksen ja toimeenpanon parissa toimivat viranhaltijat ja suunnittelijat sekä alueidenkäyttöön liittyvien organisaatioiden
vastuuhenkilöt. Tietokoosteessa tutkijat antavat konkreettisia suosituksia luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi muun muassa alueidenkäyttölain muutostyössä ja kaavoituskäytännöissä. Lisäksi koosteessa tarkastellaan alueidenkäytön suhdetta muuhun ympäristöä ja luontoa koskevaan lainsäädäntöön. Luonnon monimuotoisuuden vaikutuksia ihmisten terveyteen, hyvinvointiin ja virkistysmahdollisuuksiin käsitellään vain vähän, mutta on syytä mainita, että ne ovat
huomattavat. Luonnon monimuotoisuuden ja ekologisen kytkeytyvyyden aiempaa tehokkaampi huomioon ottaminen vaatii lisää inhimillisiä ja taloudellisia resursseja sekä lisäselvityksiä ja tukea informaatio-ohjaukseen. Koosteessa otetaan yleisellä tasolla kantaa lisäselvitystarpeisiin ja inhimillisiin resursseihin, mutta taloudelliset tarpeet ja vaikutukset jäävät maininnan asteelle.