Koherenssi perusopetuksen äidinkielen ja kirjallisuuden opetussuunnitelmissa

Artikkelissa tuodaan uusia käsitteellisiä tulokulmia äidinkielen ja kirjallisuuden opetussuunnitelmien tarkasteluun. Teoreettisen viitekehyksen muodostivat didaktisen transposition teoria ja opetussuunnitelman koherenssi. Tutkimuksessa selvitettiin, millainen koherenssi rakentuu perusopetuksen opetussuunnitelmaan kielitiedon, kirjallisuuden monilukutaidon kehykseen rakennettuna ja millaista tieteenalatietoa äidinkielen ja kirjallisuuden oppiaineen opetussuunnitelma välittää. Tutkimusaineistona olivat äidinkieli ja kirjallisuus -oppiaineen tavoitteet ja sisällöt opetussuunnitelmadokumentissa Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Tutkimusmenetelminä olivat koherensseihin kohdistuva sisällönanalyysi ja laclaulainen diskurssianalyysi, joiden avulla tarkasteltiin vallitsevia diskursseja ja sitä, mitä ne merkitsevät suhteessa kriittisiin huomioihin oppiaineen painopisteiden muutoksista. Diskurssiluennassa keskityttiin kiinnekohtien ja rinnasteisuuden ketjujen avulla siihen, miten monilukutaito ja kielitietoisuus rakentuvat diskursseina ja millaisia rajanvetoja niihin liittyy. Diskurssiluenta osoitti, miten käy, kun tyhjentynyt merkitsijä asetetaan dominoivaan asemaan opetussuunnitelmatekstissä. Lukutaidon, kirjoitustaidon, kirjallisuuden ja kielitiedon kokonaisuudet kadottavat tieteenaloista rakentuneet identiteettinsä, kun ne käsitteinä häivytetään, eivätkä ne näyttäydy enää opetussuunnitelmassa omina diskursseinaan