Kunnan budjetointi ja taloussuunnittelu

Valtuutettujen ja sitä kautta poliittisen ohjauksen kytkeminen taloussuunnitteluprosessiin jo alkuvaiheessa on lisääntynyt. Yleisimpänä muotona ovat nk. valtuustoseminaarit. Vuoden 1997 jälkeen budjettien kehysmäisyys on edelleen lisääntynyt - valtuustot hyväksyvät talousarvion ja -suunnite,man suurina "könttäkokonaisuuksina. Niin ikään nettobudjetointi, jossa yksiköt ovat vastuussa menojen ja tulojen erotuksesta, on edelleen lisääntynyt.
Uudistuksen edellyttämiä sitovia toiminnallisia tavoitteita oli enemmistössä tutkimuskunnista, mutta noin kolmasosassa kuntia vastausten mukaan budjetissa ei ollut valtuuston päättämiä sitovia toiminnallisia tavoitteita. Useimmissa kunnissa sitovien toiminnallisten tavoitteiden kohdalla oli puutteita.
Taloussuunnittelua koskevat tutkimustulokset voidaan tiivistää seuraavasti: Talousarviot ovat kehysmäisiäö ja nettobudjetointi on yleistä. Budjettivaltaa on hajautettu valtuustota alaspäin, mitä toisaalta kompensoi se, että valtuusto asettaa sitovia toiminnallisia tavoitteita määrärahoille. Ongelmia on kuitenkin tavoitteiden määrittelyssä, mittaamisessa ja seurannassa. Valtuuston budjettivallan kannalta mittaamis- ja seurantakysymyksen ratkaisu tyydyttävällä tavalla on aivan olenainen asia.