TY - BOOK
T1 - Monenvälisen yleissopimuksen Principal Purpose Test
T2 - Tutkimus verosopimusten väärinkäytön vastaisesta säännöstä erityisesti Suomen verosopimusten kannalta
AU - Veikkola, Elisa
PY - 2022
Y1 - 2022
N2 - Vuonna 2013 OECD sekä G20-valtiot käynnistivät Base Erosion and Profit Shifting (”BEPS”) -projektin, jolla pyritään rajoittamaan monikansallisten yritysten voittojensiirroista sekä valtioiden välisestä verokilpailusta aiheutuvaa yhteisöveropohjan rapautumista. BEPS-projektin verosopimuksia koskevien toimenpiteiden implementoimiseksi laadittiin monenvälinen yleissopimus. Monenvälisellä yleissopimuksella valtiot ovat yhdellä allekirjoituksella ja yhdellä hyväksymismenettelyllä voineet sisällyttää uudet verosopimusmääräykset osaksi omaa verosopimusverkostoaan. Tärkein monenvälisen yleissopimuksen tuoma muutos Suomen verosopimuksiin on yleinen väärinkäytön vastainen sääntö niin kutsuttu Principal Purpose Test (”PPT”) -määräys.Tämän tutkimuksen kohteena on monenvälisen yleissopimuksen PPT-määräys. Tutkimus on lainopillinen tutkimus, jossa keskeisenä tavoitteena on selvittää, miten PPT-määräystä tulee tulkita ja soveltaa erityisesti monenvälisen yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvissa Suomen verosopimuksissa. Lisäksi tutkimuksessa systematisoidaan PPT-määräyksen suhdetta muihin sen soveltamisen kannalta olennaisiin väärinkäytön vastaisiin sääntöihin.Tutkimus koostuu neljästä artikkelista sekä yhteenvedosta. Artikkelit ovat pääosassa tutkimuskysymyksiin vastaamisessa. Ensimmäisessä artikkelissa selvitetään, miten PPT-määräyksen soveltamisedellytyksiä tulisi tulkita erityisesti OECD:n vuoden 2017 malliverosopimuksen kommentaarin kannanottojen valossa. Toisessa artikkelissa käsitellään PPT-määräyksen Euroopan unionin (EU) oikeuden mukaisuutta. Kolmannessa artikkelissa tarkastellaan Suomen kansallisten väärinkäytön vastaisten sääntöjen soveltamista verosopimustilanteessa ja suhteessa PPT-määräykseen. Viimeisessä artikkelissa selvitetään PPT-määräyksen suhdetta verosopimusten ”beneficial owner” -edellytykseen.PPT-määräys perustuu yleisille väärinkäytön vastaisille säännöille tyypillisesti epätäsmällisiin ja yleisluontoisiin tunnusmerkkeihin. PPT:n mukaan verosopimusten väärinkäytöstä on kyse silloin, kun verosopimusedun saaminen oli yksi sellaisen järjestelyn tai transaktion pääasiallisista tarkoituksista, joka välittömästi tai välillisesti johti tähän etuun (subjektiivinen tekijä), ja edun myöntäminen olisi asiaa koskevien verosopimusmääräysten tavoitteen ja tarkoituksen vastaista (objektiivinen tekijä). BEPS-projektissa on laadittu PPT-määräyksen tulkintaa koskevat kannanotot, joilla on pyritty lieventämään PPT-määräykseen liittyvää tulkinnanvaraisuutta. PPT:n soveltamisessa siinä käytetyille sanonnoille olisi annettava tämän BEPS-raportissa laaditun kommentaarin, joka on sisällytetty OECD:n vuoden 2017 malliverosopimuksen kommentaariin, mukainen merkitys.PPT-määräyksen soveltamiseksi veroviranomaisen tulee näyttää, että järjestely on johtanut verosopimukseen perustuvaan etuun. Lisäksi veroviranomaisen tulee osoittaa, että kaikkien tosiseikkojen ja olosuhteiden objektiivisen analyysin perusteella on kohtuullista päätellä, että verosopimusedun saaminen oli järjestelyn yksi pääasiallisista tarkoituksista. Verosopimusedun saamisen ei siten tarvitse olla ainoa tai hallitseva tarkoitus. Jos kaikkien tosiseikkojen ja olosuhteiden valossa verotukseen liittymättömät aidot päämäärät ovat ensisijaisia järjestelyssä, verosopimusedun saamista ei voida kuitenkaan pitää pääasiallisena tarkoituksena.PPT:n muotoilun perusteella näyttövelvollisuus objektiivisesta tekijästä on asetettu verovelvolliselle. Verosopimusmääräysten tavoite ja tarkoitus tulisi kuitenkin jo ensivaiheessa ottaa huomioon, kun veroviranomainen harkitsee PPT:n soveltumista. Järjestelyssä ei nimittäin ole kyse verosopimuksen väärinkäytöstä, jos edun saaminen olisi kyseisen verosopimusmääräyksen tarkoituksen mukaista. Lisäksi objektiivinen ja subjektiivinen tekijä liittyvät kiinteästi toisiinsa ja ovat osittain päällekkäisiä.PPT-määräys mahdollistaa EU-oikeuden kanssa yhdenmukaisen tulkinnan, kun määräystä tulkitaan OECD:n vuoden 2017 malliverosopimuksen kommentaarin mukaisesti. Euroopan unionin tuomioistuimen tuoreen oikeuskäytännön ja EU:n välitöntä verotusta koskevien direktiivien väärinkäytön vastaisten sääntöjen valossa on havaittavissa verosopimusten ja EU-oikeuden väärinkäytön estämistä koskevien normistojen lähentymistä. Tämä normistojen lähentyminen mahdollistaa sen, että PPT-määräys on sovitettavissa yhteen EU-oikeuden vaatimusten kanssa.Ennen BEPS-projektia verosopimuksiin ei tavallisesti ole sisältynyt määräyksiä, joilla olisi voitu yleisesti puuttua verosopimuksen väärinkäyttöön. Tästä syystä valtiot ovat joutuneet turvautumaan pääasiassa kansallisiin väärinkäytön vastaisiin sääntöihin tai ”beneficial owner” -edellytyksen laajaan tulkintaan. Valtioiden yksipuolisiin toimenpiteisiin verrattuna monenvälisen yleissopimuksen PPT-määräys todennäköisemmin mahdollistaa yhtenäisen tulkinnan väärinkäytön estämiseksi sopimusvaltioissa. PPT-määräys poistaa kansallisiin väärinkäytön vastaisiin sääntöihin ja verosopimuksen BO-edellytyksen soveltamiseen liittyvät ongelmat, kun veroviranomaisilla on tehokas työkalu verosopimusten väärinkäytön estämiseksi. Lisäksi PPT-määräys ennaltaehkäisee verosopimusten väärinkäyttöä.
AB - Vuonna 2013 OECD sekä G20-valtiot käynnistivät Base Erosion and Profit Shifting (”BEPS”) -projektin, jolla pyritään rajoittamaan monikansallisten yritysten voittojensiirroista sekä valtioiden välisestä verokilpailusta aiheutuvaa yhteisöveropohjan rapautumista. BEPS-projektin verosopimuksia koskevien toimenpiteiden implementoimiseksi laadittiin monenvälinen yleissopimus. Monenvälisellä yleissopimuksella valtiot ovat yhdellä allekirjoituksella ja yhdellä hyväksymismenettelyllä voineet sisällyttää uudet verosopimusmääräykset osaksi omaa verosopimusverkostoaan. Tärkein monenvälisen yleissopimuksen tuoma muutos Suomen verosopimuksiin on yleinen väärinkäytön vastainen sääntö niin kutsuttu Principal Purpose Test (”PPT”) -määräys.Tämän tutkimuksen kohteena on monenvälisen yleissopimuksen PPT-määräys. Tutkimus on lainopillinen tutkimus, jossa keskeisenä tavoitteena on selvittää, miten PPT-määräystä tulee tulkita ja soveltaa erityisesti monenvälisen yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvissa Suomen verosopimuksissa. Lisäksi tutkimuksessa systematisoidaan PPT-määräyksen suhdetta muihin sen soveltamisen kannalta olennaisiin väärinkäytön vastaisiin sääntöihin.Tutkimus koostuu neljästä artikkelista sekä yhteenvedosta. Artikkelit ovat pääosassa tutkimuskysymyksiin vastaamisessa. Ensimmäisessä artikkelissa selvitetään, miten PPT-määräyksen soveltamisedellytyksiä tulisi tulkita erityisesti OECD:n vuoden 2017 malliverosopimuksen kommentaarin kannanottojen valossa. Toisessa artikkelissa käsitellään PPT-määräyksen Euroopan unionin (EU) oikeuden mukaisuutta. Kolmannessa artikkelissa tarkastellaan Suomen kansallisten väärinkäytön vastaisten sääntöjen soveltamista verosopimustilanteessa ja suhteessa PPT-määräykseen. Viimeisessä artikkelissa selvitetään PPT-määräyksen suhdetta verosopimusten ”beneficial owner” -edellytykseen.PPT-määräys perustuu yleisille väärinkäytön vastaisille säännöille tyypillisesti epätäsmällisiin ja yleisluontoisiin tunnusmerkkeihin. PPT:n mukaan verosopimusten väärinkäytöstä on kyse silloin, kun verosopimusedun saaminen oli yksi sellaisen järjestelyn tai transaktion pääasiallisista tarkoituksista, joka välittömästi tai välillisesti johti tähän etuun (subjektiivinen tekijä), ja edun myöntäminen olisi asiaa koskevien verosopimusmääräysten tavoitteen ja tarkoituksen vastaista (objektiivinen tekijä). BEPS-projektissa on laadittu PPT-määräyksen tulkintaa koskevat kannanotot, joilla on pyritty lieventämään PPT-määräykseen liittyvää tulkinnanvaraisuutta. PPT:n soveltamisessa siinä käytetyille sanonnoille olisi annettava tämän BEPS-raportissa laaditun kommentaarin, joka on sisällytetty OECD:n vuoden 2017 malliverosopimuksen kommentaariin, mukainen merkitys.PPT-määräyksen soveltamiseksi veroviranomaisen tulee näyttää, että järjestely on johtanut verosopimukseen perustuvaan etuun. Lisäksi veroviranomaisen tulee osoittaa, että kaikkien tosiseikkojen ja olosuhteiden objektiivisen analyysin perusteella on kohtuullista päätellä, että verosopimusedun saaminen oli järjestelyn yksi pääasiallisista tarkoituksista. Verosopimusedun saamisen ei siten tarvitse olla ainoa tai hallitseva tarkoitus. Jos kaikkien tosiseikkojen ja olosuhteiden valossa verotukseen liittymättömät aidot päämäärät ovat ensisijaisia järjestelyssä, verosopimusedun saamista ei voida kuitenkaan pitää pääasiallisena tarkoituksena.PPT:n muotoilun perusteella näyttövelvollisuus objektiivisesta tekijästä on asetettu verovelvolliselle. Verosopimusmääräysten tavoite ja tarkoitus tulisi kuitenkin jo ensivaiheessa ottaa huomioon, kun veroviranomainen harkitsee PPT:n soveltumista. Järjestelyssä ei nimittäin ole kyse verosopimuksen väärinkäytöstä, jos edun saaminen olisi kyseisen verosopimusmääräyksen tarkoituksen mukaista. Lisäksi objektiivinen ja subjektiivinen tekijä liittyvät kiinteästi toisiinsa ja ovat osittain päällekkäisiä.PPT-määräys mahdollistaa EU-oikeuden kanssa yhdenmukaisen tulkinnan, kun määräystä tulkitaan OECD:n vuoden 2017 malliverosopimuksen kommentaarin mukaisesti. Euroopan unionin tuomioistuimen tuoreen oikeuskäytännön ja EU:n välitöntä verotusta koskevien direktiivien väärinkäytön vastaisten sääntöjen valossa on havaittavissa verosopimusten ja EU-oikeuden väärinkäytön estämistä koskevien normistojen lähentymistä. Tämä normistojen lähentyminen mahdollistaa sen, että PPT-määräys on sovitettavissa yhteen EU-oikeuden vaatimusten kanssa.Ennen BEPS-projektia verosopimuksiin ei tavallisesti ole sisältynyt määräyksiä, joilla olisi voitu yleisesti puuttua verosopimuksen väärinkäyttöön. Tästä syystä valtiot ovat joutuneet turvautumaan pääasiassa kansallisiin väärinkäytön vastaisiin sääntöihin tai ”beneficial owner” -edellytyksen laajaan tulkintaan. Valtioiden yksipuolisiin toimenpiteisiin verrattuna monenvälisen yleissopimuksen PPT-määräys todennäköisemmin mahdollistaa yhtenäisen tulkinnan väärinkäytön estämiseksi sopimusvaltioissa. PPT-määräys poistaa kansallisiin väärinkäytön vastaisiin sääntöihin ja verosopimuksen BO-edellytyksen soveltamiseen liittyvät ongelmat, kun veroviranomaisilla on tehokas työkalu verosopimusten väärinkäytön estämiseksi. Lisäksi PPT-määräys ennaltaehkäisee verosopimusten väärinkäyttöä.
KW - aluetalous
KW - resilienssi
KW - aluekehittäminen
KW - seutukunnat
KW - globaali talouskriisi
KW - paikallinen kriisi
M3 - Väitöskirja
SN - 978-952-03-2243-4
T3 - Tampere University Dissertations - Tampereen yliopiston väitöskirjat
BT - Monenvälisen yleissopimuksen Principal Purpose Test
PB - Tampereen yliopisto
CY - Tampere
ER -