Naisiin kohdistuvaan digitaaliseen väkivaltaan puuttumisen haasteet poliisin työssä, rikosprosessissa ja tukipalveluissa

Tutkimuksessa tarkasteltiin digitaaliseen väkivaltaan puuttumisen haasteita ja
mahdollisuuksia poliisin työssä, rikosprosessissa ja tukipalveluissa. Tutkimuksen
aineisto koostuu poliisin rikosilmoitusaineistosta, poliisien, syyttäjien ja väkivaltatyön tukipalveluiden työntekijöiden fokusryhmähaastatteluista sekä digitaalista väkivaltaa kokeneille suunnatusta verkkokyselystä. Digitalisoituminen ja viestintäteknologioiden kehittyminen ovat muuttaneet naisiin kohdistuvan väkivallan muotoja, vaikutuksia ja seurauksia. Väkivallan, häirinnän, uhkailun, häpäisemisen ja kontrollin muodot ovat moninaistuneet. Digitaalisen väkivallan seuraukset ovat usein väkivallan kohteille
syvästi haavoittavia, traumatisoivia, toimijuutta lamauttavia, osallisuutta rajoittavia ja elinpiiriä kapeuttavia.
Digitaaliseen väkivaltaan puuttumisen keskeisenä haasteena ovat puutteet
ilmiön tunnistamisessa, sen vakavuuden ymmärtämisessä ja asenteissa. Ilmiö
on normalisoitunut osaksi arkea sekä läheisissä suhteissa että sosiaalisessa
mediassa ja julkisessa keskustelussa. Käytäntöjen ja asenteiden muuttaminen
edellyttää koulutuksen kehittämistä sekä tietoisuuden lisäämistä väkivallan eri
ilmenemismuodoista. Ilmiöön puuttuminen vaatii myös moniammatilliseen
yhteistyöhön ja tutkimukseen panostamista, käsitteiden tarkentamista, väkivallan dokumentoinnin käytäntöjen yhtenäistämistä sekä esitutkintapöytäkirjojen laatuun panostamista. Myös digitaalisen median alustojen vastuuta tulee korostaa ja palveluiden alueellista saatavuutta parantaa.