Runoja pakolaisnuorten kokemuksista – äänikeskeisen runoanalyysin kokeiluja

Nuorisotutkijat ovat perinteisesti pyrkineet kuulemaan ja vahvistamaan nuorten äänten moninaisuutta. Yhdysvaltalaisen psykologin ja feministin Carol Gilliganin (1993) mukaan kaikki ihmisäänet ovat suhteellisia ja yhteydessä puhujaan, muihin ääniin ja laajempiin sosiokulttuurisiin järjestelmiin. Gilliganin ja hänen seuraajiensa havainnot ovat luoneet uusia tutkimussuuntauksia, joilla äänten moninaisuutta pyritään ymmärtämään. Tämä artikkeli pohjautuu kolmeen tutkimushankkeeseemme, joihin on osallistunut nuoria pakolaisia Suomessa ja Australiassa. Käytimme nuorten äänten ymmärtämiseen äänikeskeistä runoanalyysiä, eli luimme nuorten haastatteluja Gilliganin ohjeita mukaillen neljä kertaa keskittyen jokaisella lukukerralla erilaisiin ääniin, ja kirjoitimme analyysin runomuotoon. Huomasimme, että neljäkään lukukertaa ei aina riitä ymmärtämään pakolaisnuorten ääniä. Joillain kuuntelukerroilla erotimme ääniä, joihin Gilliganin analyysi ei tarttunut, kun taas toisinaan kuulimme vain hiljaisuutta. Tässä artikkelissa pohdimme äänikeskeistä runoanalyysiä hyödyntävää nuorisotutkimusta erityisesti kielen, osallisuuden ja tiedontuottamisen näkökulmista ja esittelemme nuorten haastatteluista kirjoitettuja runoja. Nuorten kanssa työskentely opetti meille, että meidän tutkimusperäiset ennakko-oletuksemme esimerkiksi sanavalinnoista olivat usein vääriä. Äänikeskeinen runoanalyysi voi tuoda esiin nuorten äänten polyfonian, mutta sen vastaanottaminen vaatii kuuntelijan korvan uudenlaista ontologista viritystä.Asiasanat: pakolaisnuoret, runous, äänikeskeinen runoanalyysi, Carol Gilligan***Young refugees’ experiences as poems – experiments with voice-centred poetry analysisLuke Macaulay ja Mervi KaukkoThe Finnish Journal of Youth Research(Nuorisotutkimus) Vol 43 (3), 57–69Listening to the voices of diverse groups of young people is an integral component of youth research. As argued in the seminal work of American psychologist and feminist scholar Carol Gilligan (1993), the human voice is relational – connected to itself, to others, and to broader social and cultural systems and structures. In her influential work, Gilligan and her colleagues have advocated voice-centred approaches to better understand the diversity of human voices and the relationships among them. This article is based on three of our research projects involving young refugees in Australia and Finland. In these projects, we used a voice-centred poetry approach to better understand the voices of these young people. This involved analysing interview data four times, following Gilligan’s instructions, focusing on different voices each time, and writing our analysis in poetic form. We found that, in some instances, even four listenings were not enough to capture the nuance of the participants’ voices. In some listenings, we distinguished voices that Gilligan’s analysis did not capture, while on other occasions we only heard silence. In this article, we reflect on youth research and the capacity of voice-centred poetry as a method for hearing young people’s voices – especially from the perspective of language, inclusion, and knowledge production. In doing so, we present poems written from interviews with young people and discuss the processes, and lessons learned when constructing these poems. Working with young people taught us that our research-based assumptions, for example about word choices, were often wrong. Therefore, we argue that while voice-centred poetry analysis can bring out the polyphony of young voices, hearing these voices requires a new kind of ontological tuning of the listener’s ear.Keywords: young refugees, poetry, voice-centred poetry analysis, Carol Gilligan