Sairaanhoitajaopiskelijoiden kuvaus vanhustyössä tarvitsemastaan osaamisesta ja gerontologisen hoitotyön opetuksesta

Tausta ja tarkoitus: Useissa EU-maissa pidentyvä elinajan odote lisää työvoiman tarvetta vanhuspalveluissa. Kasvavasta työvoimatarpeesta huolimatta hoitotyön opiskelijat eivät näe gerontologista hoitotyötä omana uravalintanaan. Tutkimusten mukaan hoitotyön opettajien tiedot, taidot ja asenteet gerontologisesta hoitotyöstä, opetussuunnitelmien painottuminen hoitotyön ydinasioihin ja empatiakyvyn vahvistamiseen ovat merkittäviä keinoja, joilla voi vaikuttaa opiskelijoiden myönteisiin asenteisiin vanhustyötä kohtaan.

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata opintojen ohella palkkatyötä tekevien sairaanhoitajaopiskelijoiden käsityksiä vanhustyössä tarvitsemastaan tiedosta ja osaamisesta sekä heidän kokemuksiaan gerontologisen hoitotyön opetuksesta ammattikorkeakoulussa.

Menetelmät: Tutkimusaineiston muodosti opintojensa ohella palkkatyötä tekevät sairaanhoitajaopiskelijat (N=17). Aineisto kerättiin alkuvuodesta 2022 yksilöhaastatteluina Teamsin välityksellä. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällön analyysillä.

Tulokset: Sairaanhoitajaopiskelijat olivat 20–40-vuotiaita. Heistä viisi oli miehiä. Lähihoitajan tutkinto oli kymmenellä ja kahdella muun alan aikaisempi tutkinto. Haastateltavat olivat opiskelleet noin kaksi vuotta sairaanhoitajan tutkinto-ohjelmassa. Kaikki tekivät säännöllisesti keikkatyötä useissa ympärivuorokautisen palveluasumisen organisaatioissa niin yksityisellä kuin julkisella puolella.

Haastateltavien kuvauksissa vanhustyössä tarvittava tieto jäsentyi valmiudeksi ottaa vastuu vanhuksen kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista ja myönteisen työkulttuurin ylläpidosta. Tämä edellyttää tietoa vanhuuteen liittyvistä elimistön muutoksista, valmiutta vastata vanhuksen hyvinvoinnista yllättävissäkin tilanteissa, taitoa kohdata toinen ihminen, nykyistä parempaa lääkehoidon osaamista sekä työelämätaitoja ja kehittämismyönteisyyttä.

Gerontologisen hoitotyön opetus koetiin irrallisena osana opetussuunnitelmaa, hyvänä opetuksena muistisairaista ja vanhusten lääkehoidosta, alan opettajien vaihtelevana ymmärryksenä muista vanhustyön ajantasaisista ydinkompetensseista. Käytännönläheisyyttä ja vanhuksen kohtaamista toivottiin opetukseen lisää. Hyvän ohjaajan merkitys korostui positiivisen harjoittelukokemuksen vahvistajana.

Päätelmät: Vanhustyössä tarvitaan laajaa, mutta käytännönläheistä tietoperustaa sekä työelämätaitoja. Gerontologinen hoitotyö tulee nähdä omana erikoisalanaan myös hoitotyön koulutuksessa alan arvostuksen vahvistamiseksi. Keskiöön nousee gerontologinen hoitotyö omana opintojaksonaan, aiheen tarkastelu läpi sairaanhoitajakoulutuksen sekä hoitotyön opettajien osaaminen ja aito kiinnostus alaa kohtaan.