Suomalaisen hevosrodun synty: Maatiaishevonen ja kotieläinjalostuksen kansainvälinen murros 1893–1907

Hilja Solala

Suomalaisen hevosrodun synty: Maatiaishevonen ja kotieläinjalostuksen kansainvälinen murros 1893–1907

Hilja Solala

History, Philosophy and Literary Studies

Research output: Book/Report › Doctoral thesis › Monograph

Abstract

Original language	Finnish
Place of Publication	Tampere
Publisher	Tampere University
ISBN (Electronic)	978-952-03-2031-7
ISBN (Print)	978-952-03-2030-0
Publication status	Published - 2021
Publication type	G4 Doctoral dissertation (monograph)

Publication series

Name	Tampere University Dissertations - Tampereen yliopiston väitöskirjat
Volume	442
ISSN (Print)	2489-9860
ISSN (Electronic)	2490-0028

Access to Document

http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2031-7

Cite this

@book{7d4e4ef0adf24264979fc7c3055019e0,

title = "Suomalaisen hevosrodun synty: Maatiaishevonen ja kotiel{\"a}injalostuksen kansainv{\"a}linen murros 1893–1907",

abstract = "Osoitan v{\"a}it{\"o}skirjassani nyky{\"a}{\"a}n seurattavien kotiel{\"a}inten jalostusperiaatteiden synnyn suomalaisen hevosrodun perustamisvaiheiden kautta. Puhtaan rodun jalostusteorialla oli k{\"a}{\"a}nteentekev{\"a} merkitys kotiel{\"a}inten jalostukseen Euroopassa 1800-luvulla. El{\"a}inten jalostus ei ollut ajatuksena uusi, mutta uusi teoria pys{\"a}ytti eri el{\"a}inkantojen sekalaiset risteytykset, tieteellistytti jalostuksen ja nosti el{\"a}inten luokittelun perustaksi rodun k{\"a}sitteen sen modernissa merkityksess{\"a}. Keskipisteeseen nousivat modernin el{\"a}injalostuksen k{\"a}sitteet, rotu ja sen kantakirja.Koska tutkin suomalaista hevosjalostusta kotiel{\"a}injalostusteorioiden kansainv{\"a}lisess{\"a} murroskohdassa, sit{\"a} ei voi n{\"a}hd{\"a} vain kansallisena liikkeen{\"a}. Tutkimukseni yksi t{\"a}rke{\"a} n{\"a}k{\"o}kulma on jalostuksen eurooppalainen oppihistoria ja tieteellistyminen. Sit{\"a} kautta analysoin, miten kansainv{\"a}liset el{\"a}injalostusvaikutteet ja kansalliset hevostarpeet yhdistyiv{\"a}t suomalaisessa hevosjalostuksessa. Tutkin v{\"a}it{\"o}skirjassani, miten kansainv{\"a}lisest{\"a} kantakirjainnovaatiosta muodostui hevosjalostuksen perusta Suomessa vuosina 1893–1907. Tutkimukseni osat ovat suomalaisen hevosen kantakirjan kolmivaiheisen institutionalisoitumisprosessin mukaan innovaation tulo Suomeen (1891–1895), j{\"a}rjestelm{\"a}n rakentuminen (1893–1899) ja aatteen valtakunnallinen l{\"a}pimurto (1900–1907). Aikarajaus alkaa Suomen ensimm{\"a}isen kantakirjahevosen valitsemisesta paikalliseen Uudenmaan ja H{\"a}meen l{\"a}{\"a}nien maanviljelysseuran kantakirjaan ja p{\"a}{\"a}ttyy suomalaisen hevosrodun valtakunnallisen valtion kantakirjan l{\"a}pimurtoon. T{\"a}h{\"a}n v{\"a}liin mahtuvassa suomalaisen hevosrodun syntyprosessissa on yhtenev{\"a}isyyksi{\"a} innovaatioteorioihin, joista olen seurannut Everett M. Rogersin teoriaa innovaatiota koskevasta p{\"a}{\"a}t{\"o}ksenteosta.Tutkimukseni paljastaa kantakirjan hallinnoinnista muodostuneen kilpajuoksun kansalaisyhteiskunnan ja valtionhallinnon v{\"a}lill{\"a}. Kantakirjasta kilpailivat Uudenmaan ja H{\"a}meen l{\"a}{\"a}nien maanviljelysseura, senaatin maataloushallinto ja hevosjalostuksen ymp{\"a}rille perustettu Hippos-yhdistysliike. Yksil{\"o}n merkitys n{\"a}kyi siin{\"a}, ett{\"a} eri tahojen kantakirjat henkil{\"o}ityiv{\"a}t vahvasti yksitt{\"a}isiin toimijoihin. Tutkimukseni useat tasot selitt{\"a}v{\"a}t siten l{\"a}hdeaineiston laajuuden. P{\"a}{\"a}l{\"a}hteet ovat maataloushallinnon, seurojen ja virkamiesten arkistot sek{\"a} muu viranomaisaineisto ja aikalaiskirjoitukset.Tutkimukseni osoittaa, ett{\"a} kantakirjakirjainnovaatio tuotiin Suomen hevosjalostuksen perustaksi kansainv{\"a}lisen kotiel{\"a}injalostusteorian ja kansallisten hevostarpeiden yhteisvaikutuksesta. Ylirajaisen kotiel{\"a}injalostusliikkeen rantautumisessa suomalaiseen hevosjalostukseen oli omat erityispiirteens{\"a}. Valtion vahva puuttuminen kantakirjan hallinnointiin heti innovaation k{\"a}yt{\"a}nt{\"o}{\"o}n viennin alusta alkaen oli yleisesti yhdistyksi{\"a} harvinaisempaa. Viel{\"a} erikoisempaa oli, ett{\"a} kantakirja kohdistettiin yksin kotimaiseen, alkuper{\"a}iseen hevostyyppiin. Yleisesti osa maatiaisel{\"a}imist{\"a} ehti h{\"a}vit{\"a}, ennen kuin ne otettiin j{\"a}rjestelm{\"a}llisen jalostuksen piiriin. Kotiel{\"a}injalostuksen kansainv{\"a}lisess{\"a} modernisaatiossa harvinaislaatuisesti hevosjalostuksen perustaksi nousi Suomessa yhden rodun – maatiaishevosen – valtakunnallinen kantakirja. Valinnan keskeisen{\"a} perusteena oli hevosvoiman k{\"a}ytt{\"o}tarve, monipuolisen ty{\"o}hevosen ensisijaisuus. Maa- ja mets{\"a}talouden sek{\"a} liikenteen teknologisen j{\"a}rjestelm{\"a}n t{\"a}rke{\"a} osa, maatiaishevonen oli joutunut kovan muutospaineen alle etenkin maatalouden hevosvetoisten koneiden kehityksen seurauksena. Teoreettisen viitekehyksen tutkimukselle antaa t{\"a}t{\"a} kautta my{\"o}s Thomas P. Hughesin teknologisen j{\"a}rjestelm{\"a}n k{\"a}site.Yhten{\"a}isen el{\"a}inrodun muodostaminen on pitk{\"a} prosessi – jossa k{\"a}yt{\"a}nt{\"o} ja ideologia eiv{\"a}t aina ole ristiriidattomia –, mutta kantakirjan perustamisen seurauksena suomalaista maatiaishevosta voitiin alkaa jalostaa rotuna oman rotum{\"a}{\"a}ritelm{\"a}n mukaisesti. Suomenhevosen – kuten suomenkarjan – olemassaolon nykyp{\"a}iv{\"a}n suojeltuna alkuper{\"a}isrotuna mahdollisti siten eurooppalaisen puhtaan rodun jalostusteorian sovellus maatiaisel{\"a}imiin 1800-luvun lopulla. Yhten{\"a} maatiaisel{\"a}injalostuksen edell{\"a}k{\"a}vij{\"a}n{\"a} Suomi toi kotiel{\"a}injalostuksen kansainv{\"a}liseen modernisaatioon oman erityislaatuisuutensa. Suomessa hevonen puolestaan oli kotiel{\"a}imist{\"a} yhten{\"a} keskeisen{\"a} esikuvana yleiselle jalostuksen modernisaatiolle, joka my{\"o}hemmin laajeni koskemaan kotiel{\"a}injalostusta kokonaisuudessaan.",

author = "Hilja Solala",

year = "2021",

language = "Suomi",

isbn = "978-952-03-2030-0",

series = "Tampere University Dissertations - Tampereen yliopiston v{\"a}it{\"o}skirjat",

publisher = "Tampere University",

}

TY - BOOK

T1 - Suomalaisen hevosrodun synty

T2 - Maatiaishevonen ja kotieläinjalostuksen kansainvälinen murros 1893–1907

AU - Solala, Hilja

PY - 2021

Y1 - 2021

N2 - Osoitan väitöskirjassani nykyään seurattavien kotieläinten jalostusperiaatteiden synnyn suomalaisen hevosrodun perustamisvaiheiden kautta. Puhtaan rodun jalostusteorialla oli käänteentekevä merkitys kotieläinten jalostukseen Euroopassa 1800-luvulla. Eläinten jalostus ei ollut ajatuksena uusi, mutta uusi teoria pysäytti eri eläinkantojen sekalaiset risteytykset, tieteellistytti jalostuksen ja nosti eläinten luokittelun perustaksi rodun käsitteen sen modernissa merkityksessä. Keskipisteeseen nousivat modernin eläinjalostuksen käsitteet, rotu ja sen kantakirja.Koska tutkin suomalaista hevosjalostusta kotieläinjalostusteorioiden kansainvälisessä murroskohdassa, sitä ei voi nähdä vain kansallisena liikkeenä. Tutkimukseni yksi tärkeä näkökulma on jalostuksen eurooppalainen oppihistoria ja tieteellistyminen. Sitä kautta analysoin, miten kansainväliset eläinjalostusvaikutteet ja kansalliset hevostarpeet yhdistyivät suomalaisessa hevosjalostuksessa. Tutkin väitöskirjassani, miten kansainvälisestä kantakirjainnovaatiosta muodostui hevosjalostuksen perusta Suomessa vuosina 1893–1907. Tutkimukseni osat ovat suomalaisen hevosen kantakirjan kolmivaiheisen institutionalisoitumisprosessin mukaan innovaation tulo Suomeen (1891–1895), järjestelmän rakentuminen (1893–1899) ja aatteen valtakunnallinen läpimurto (1900–1907). Aikarajaus alkaa Suomen ensimmäisen kantakirjahevosen valitsemisesta paikalliseen Uudenmaan ja Hämeen läänien maanviljelysseuran kantakirjaan ja päättyy suomalaisen hevosrodun valtakunnallisen valtion kantakirjan läpimurtoon. Tähän väliin mahtuvassa suomalaisen hevosrodun syntyprosessissa on yhteneväisyyksiä innovaatioteorioihin, joista olen seurannut Everett M. Rogersin teoriaa innovaatiota koskevasta päätöksenteosta.Tutkimukseni paljastaa kantakirjan hallinnoinnista muodostuneen kilpajuoksun kansalaisyhteiskunnan ja valtionhallinnon välillä. Kantakirjasta kilpailivat Uudenmaan ja Hämeen läänien maanviljelysseura, senaatin maataloushallinto ja hevosjalostuksen ympärille perustettu Hippos-yhdistysliike. Yksilön merkitys näkyi siinä, että eri tahojen kantakirjat henkilöityivät vahvasti yksittäisiin toimijoihin. Tutkimukseni useat tasot selittävät siten lähdeaineiston laajuuden. Päälähteet ovat maataloushallinnon, seurojen ja virkamiesten arkistot sekä muu viranomaisaineisto ja aikalaiskirjoitukset.Tutkimukseni osoittaa, että kantakirjakirjainnovaatio tuotiin Suomen hevosjalostuksen perustaksi kansainvälisen kotieläinjalostusteorian ja kansallisten hevostarpeiden yhteisvaikutuksesta. Ylirajaisen kotieläinjalostusliikkeen rantautumisessa suomalaiseen hevosjalostukseen oli omat erityispiirteensä. Valtion vahva puuttuminen kantakirjan hallinnointiin heti innovaation käytäntöön viennin alusta alkaen oli yleisesti yhdistyksiä harvinaisempaa. Vielä erikoisempaa oli, että kantakirja kohdistettiin yksin kotimaiseen, alkuperäiseen hevostyyppiin. Yleisesti osa maatiaiseläimistä ehti hävitä, ennen kuin ne otettiin järjestelmällisen jalostuksen piiriin. Kotieläinjalostuksen kansainvälisessä modernisaatiossa harvinaislaatuisesti hevosjalostuksen perustaksi nousi Suomessa yhden rodun – maatiaishevosen – valtakunnallinen kantakirja. Valinnan keskeisenä perusteena oli hevosvoiman käyttötarve, monipuolisen työhevosen ensisijaisuus. Maa- ja metsätalouden sekä liikenteen teknologisen järjestelmän tärkeä osa, maatiaishevonen oli joutunut kovan muutospaineen alle etenkin maatalouden hevosvetoisten koneiden kehityksen seurauksena. Teoreettisen viitekehyksen tutkimukselle antaa tätä kautta myös Thomas P. Hughesin teknologisen järjestelmän käsite.Yhtenäisen eläinrodun muodostaminen on pitkä prosessi – jossa käytäntö ja ideologia eivät aina ole ristiriidattomia –, mutta kantakirjan perustamisen seurauksena suomalaista maatiaishevosta voitiin alkaa jalostaa rotuna oman rotumääritelmän mukaisesti. Suomenhevosen – kuten suomenkarjan – olemassaolon nykypäivän suojeltuna alkuperäisrotuna mahdollisti siten eurooppalaisen puhtaan rodun jalostusteorian sovellus maatiaiseläimiin 1800-luvun lopulla. Yhtenä maatiaiseläinjalostuksen edelläkävijänä Suomi toi kotieläinjalostuksen kansainväliseen modernisaatioon oman erityislaatuisuutensa. Suomessa hevonen puolestaan oli kotieläimistä yhtenä keskeisenä esikuvana yleiselle jalostuksen modernisaatiolle, joka myöhemmin laajeni koskemaan kotieläinjalostusta kokonaisuudessaan.

AB - Osoitan väitöskirjassani nykyään seurattavien kotieläinten jalostusperiaatteiden synnyn suomalaisen hevosrodun perustamisvaiheiden kautta. Puhtaan rodun jalostusteorialla oli käänteentekevä merkitys kotieläinten jalostukseen Euroopassa 1800-luvulla. Eläinten jalostus ei ollut ajatuksena uusi, mutta uusi teoria pysäytti eri eläinkantojen sekalaiset risteytykset, tieteellistytti jalostuksen ja nosti eläinten luokittelun perustaksi rodun käsitteen sen modernissa merkityksessä. Keskipisteeseen nousivat modernin eläinjalostuksen käsitteet, rotu ja sen kantakirja.Koska tutkin suomalaista hevosjalostusta kotieläinjalostusteorioiden kansainvälisessä murroskohdassa, sitä ei voi nähdä vain kansallisena liikkeenä. Tutkimukseni yksi tärkeä näkökulma on jalostuksen eurooppalainen oppihistoria ja tieteellistyminen. Sitä kautta analysoin, miten kansainväliset eläinjalostusvaikutteet ja kansalliset hevostarpeet yhdistyivät suomalaisessa hevosjalostuksessa. Tutkin väitöskirjassani, miten kansainvälisestä kantakirjainnovaatiosta muodostui hevosjalostuksen perusta Suomessa vuosina 1893–1907. Tutkimukseni osat ovat suomalaisen hevosen kantakirjan kolmivaiheisen institutionalisoitumisprosessin mukaan innovaation tulo Suomeen (1891–1895), järjestelmän rakentuminen (1893–1899) ja aatteen valtakunnallinen läpimurto (1900–1907). Aikarajaus alkaa Suomen ensimmäisen kantakirjahevosen valitsemisesta paikalliseen Uudenmaan ja Hämeen läänien maanviljelysseuran kantakirjaan ja päättyy suomalaisen hevosrodun valtakunnallisen valtion kantakirjan läpimurtoon. Tähän väliin mahtuvassa suomalaisen hevosrodun syntyprosessissa on yhteneväisyyksiä innovaatioteorioihin, joista olen seurannut Everett M. Rogersin teoriaa innovaatiota koskevasta päätöksenteosta.Tutkimukseni paljastaa kantakirjan hallinnoinnista muodostuneen kilpajuoksun kansalaisyhteiskunnan ja valtionhallinnon välillä. Kantakirjasta kilpailivat Uudenmaan ja Hämeen läänien maanviljelysseura, senaatin maataloushallinto ja hevosjalostuksen ympärille perustettu Hippos-yhdistysliike. Yksilön merkitys näkyi siinä, että eri tahojen kantakirjat henkilöityivät vahvasti yksittäisiin toimijoihin. Tutkimukseni useat tasot selittävät siten lähdeaineiston laajuuden. Päälähteet ovat maataloushallinnon, seurojen ja virkamiesten arkistot sekä muu viranomaisaineisto ja aikalaiskirjoitukset.Tutkimukseni osoittaa, että kantakirjakirjainnovaatio tuotiin Suomen hevosjalostuksen perustaksi kansainvälisen kotieläinjalostusteorian ja kansallisten hevostarpeiden yhteisvaikutuksesta. Ylirajaisen kotieläinjalostusliikkeen rantautumisessa suomalaiseen hevosjalostukseen oli omat erityispiirteensä. Valtion vahva puuttuminen kantakirjan hallinnointiin heti innovaation käytäntöön viennin alusta alkaen oli yleisesti yhdistyksiä harvinaisempaa. Vielä erikoisempaa oli, että kantakirja kohdistettiin yksin kotimaiseen, alkuperäiseen hevostyyppiin. Yleisesti osa maatiaiseläimistä ehti hävitä, ennen kuin ne otettiin järjestelmällisen jalostuksen piiriin. Kotieläinjalostuksen kansainvälisessä modernisaatiossa harvinaislaatuisesti hevosjalostuksen perustaksi nousi Suomessa yhden rodun – maatiaishevosen – valtakunnallinen kantakirja. Valinnan keskeisenä perusteena oli hevosvoiman käyttötarve, monipuolisen työhevosen ensisijaisuus. Maa- ja metsätalouden sekä liikenteen teknologisen järjestelmän tärkeä osa, maatiaishevonen oli joutunut kovan muutospaineen alle etenkin maatalouden hevosvetoisten koneiden kehityksen seurauksena. Teoreettisen viitekehyksen tutkimukselle antaa tätä kautta myös Thomas P. Hughesin teknologisen järjestelmän käsite.Yhtenäisen eläinrodun muodostaminen on pitkä prosessi – jossa käytäntö ja ideologia eivät aina ole ristiriidattomia –, mutta kantakirjan perustamisen seurauksena suomalaista maatiaishevosta voitiin alkaa jalostaa rotuna oman rotumääritelmän mukaisesti. Suomenhevosen – kuten suomenkarjan – olemassaolon nykypäivän suojeltuna alkuperäisrotuna mahdollisti siten eurooppalaisen puhtaan rodun jalostusteorian sovellus maatiaiseläimiin 1800-luvun lopulla. Yhtenä maatiaiseläinjalostuksen edelläkävijänä Suomi toi kotieläinjalostuksen kansainväliseen modernisaatioon oman erityislaatuisuutensa. Suomessa hevonen puolestaan oli kotieläimistä yhtenä keskeisenä esikuvana yleiselle jalostuksen modernisaatiolle, joka myöhemmin laajeni koskemaan kotieläinjalostusta kokonaisuudessaan.

M3 - Väitöskirja

SN - 978-952-03-2030-0

T3 - Tampere University Dissertations - Tampereen yliopiston väitöskirjat

BT - Suomalaisen hevosrodun synty

PB - Tampere University

CY - Tampere

ER -