TY - BOOK
T1 - ”Teamsissa ei koskaan kohtaa käytävällä ketään”
T2 - Digitaaliseen kommunikaatioon liittyvät työn vaatimustekijät ja niiden hallinta asiantuntijatyössä
AU - Bordi, Laura
PY - 2026
Y1 - 2026
N2 - Kommunikaatio on olennainen osa asiantuntijatyötä, sillä sen parissa kuluu merkittävästi aikaa ja se määrittää muun muassa työn sujuvuutta ja tavoitteiden saavuttamista. Informaatio- ja kommunikaatioteknologian kehitys sekä työnteon sijainnillinen ja ajallinen hajautuminen ovat tehneet digitaalisesta eli teknologiavälitteisestä kommunikaatiosta keskeisen kommunikaatiomuodon niin työpaikalla kuin etätyössäkin. Digitaalisen kommunikaation merkittävän roolin vuoksi on tärkeää tunnistaa siihen liittyviä työn vaatimustekijöitä eli ponnistelua vaativia tekijöitä, joihin liittyy potentiaalinen kuormittuneisuuden riski. Aiemmissa tutkimuksissa digitaaliseen kommunikaatioon liittyvien työn vaatimustekijöiden tarkastelu on ollut pirstaleista. Väitöskirja kontribuoi aihepiirin tutkimukseen tarkastelemalla digitaalista kommunikaatiota kokonaisvaltaisesti, ei esimerkiksi yksittäisiin kommunikaatiovälineisiin rajautuen.
Väitöskirjan tavoitteena on empiirisen tutkimuksen keinoin analysoida, millaisia digitaaliseen kommunikaatioon liittyviä työn vaatimustekijöitä asiantuntijat tunnistavat, miten he ne kokevat ja millaisia käytäntöjä he ovat kehittäneet näiden vaatimustekijöiden hallitsemiseksi. Väitöskirja koostuu neljästä artikkelista. Tutkimus on laadullinen ja pohjaa sosiaaliseen konstruktionismiin ja pragmatismiin. Tutkimus ei pyri tuottamaan pelkästään deskriptiivisiä, vaan myös toimintaan ohjaavia normatiivisia tuloksia. Empiirinen aineisto koottiin vuosina 2015–2023. Aineisto koostuu yksilö- ja ryhmähaastatteluista, työpajakeskusteluista sekä kyselyn avoimista vastauksista. Kaikki aineistot analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin menetelmällä. Väitöskirja kontribuoi työelämän tutkimuksen traditioon, kiinnittyen erityisesti tietotyön tutkimuksen perinteeseen. Väitöskirja linkittyy laaja-alaisempaan työhyvinvoinnin tutkimukseen sekä spesifimpiin teknostressin ja informaatioergonomian tutkimusalueisiin.
Väitöskirjan tuloksissa keskeisinä digitaaliseen kommunikaatioon liittyvinä asiantuntijatyön vaatimustekijöinä nousivat esille digitaalisen kommunikaation intensiteetti, digitaalisen kommunikaation rajoittuneisuus ja organisaation tarjoaman tuen puute. Digitaalisen kommunikaation intensiteetti viittaa kommunikaatiotapahtumien suureen määrään ja moninaisuuteen, digitaalisen kommunikaation monikanavaisuuteen, tavoitettavuuspaineisiin sekä digitaalisen kommunikaation vaatimaan hallinnointityöhön. Digitaalisen kommunikaation rajoittuneisuus puolestaan kuvaa kokemusta vuorovaikutuksen kapea-alaisuudesta sekä digitaalisen kommunikaation sävyyn ja tulkinnanvaraisuuteen liittyviä vaatimustekijöitä. Organisaation tarjoaman tuen puute käsittää saatavilla olevan tuen vähäisyyden esimerkiksi kommunikaatioteknologian käyttöönotossa ja käytössä sekä puutteet digitaalisen kommunikaation mahdollistavissa työvälineissä.
Digitaaliseen kommunikaatioon liittyvien vaatimustekijöiden hallinnan käytännöt jakautuivat kahteen kategoriaan: kommunikaation määrälliseen ja ajalliseen rajaamiseen sekä kommunikaation laadulliseen kehittämiseen. Määrällisen ja ajallisen rajaamisen keinoina esiin nousivat viestimäärän rajaaminen organisaatiossa, yhteiset sopimukset digitaalisten kommunikaatiokanavien käyttötavoista, käytännöt keskeytyksettömän työskentelyn mahdollistamiseksi sekä priorisointi. Digitaalisen kommunikaation laadullisen kehittämisen osalta korostui kommunikaation säännöllisyydestä huolehtiminen, digitaalisen kommunikaation sisällöllinen laajentaminen, kommunikaatiomuodon mukauttaminen tavoitteiden ja preferenssien mukaan sekä digitaalisten kommunikaatiovälineiden monipuolinen hyödyntäminen. Tulosten perusteella digitaaliseen kommunikaatioon liittyviä vaatimustekijöitä ja niiden hallintaa määrittää digitaalisen kommunikaation määrällisen runsauden ja koetun laadullisen heikkouden dynamiikka.
Väitöskirjan keskeinen empiirinen kontribuutio on kokonaisvaltaisen ja kontekstuaalisesti määrittyvän kuvan luominen digitaaliseen kommunikaatioon liittyvistä työn vaatimustekijöistä ja niiden hallintakeinoista asiantuntijatyössä. Teoreettisesti tutkimus täydentää digitalisoituvan työn työhyvinvoinnin tutkimusta tukeutuen työn vaatimusten ja voimavarojen malliin (JD-R) sekä teknostressitutkimuksen ja informaatioergonomian lähestymistapoihin, täsmentäen niitä digitaaliseen kommunikaatioon liittyvien vaatimustekijöiden ja niiden hallintakäytäntöjen osalta.
AB - Kommunikaatio on olennainen osa asiantuntijatyötä, sillä sen parissa kuluu merkittävästi aikaa ja se määrittää muun muassa työn sujuvuutta ja tavoitteiden saavuttamista. Informaatio- ja kommunikaatioteknologian kehitys sekä työnteon sijainnillinen ja ajallinen hajautuminen ovat tehneet digitaalisesta eli teknologiavälitteisestä kommunikaatiosta keskeisen kommunikaatiomuodon niin työpaikalla kuin etätyössäkin. Digitaalisen kommunikaation merkittävän roolin vuoksi on tärkeää tunnistaa siihen liittyviä työn vaatimustekijöitä eli ponnistelua vaativia tekijöitä, joihin liittyy potentiaalinen kuormittuneisuuden riski. Aiemmissa tutkimuksissa digitaaliseen kommunikaatioon liittyvien työn vaatimustekijöiden tarkastelu on ollut pirstaleista. Väitöskirja kontribuoi aihepiirin tutkimukseen tarkastelemalla digitaalista kommunikaatiota kokonaisvaltaisesti, ei esimerkiksi yksittäisiin kommunikaatiovälineisiin rajautuen.
Väitöskirjan tavoitteena on empiirisen tutkimuksen keinoin analysoida, millaisia digitaaliseen kommunikaatioon liittyviä työn vaatimustekijöitä asiantuntijat tunnistavat, miten he ne kokevat ja millaisia käytäntöjä he ovat kehittäneet näiden vaatimustekijöiden hallitsemiseksi. Väitöskirja koostuu neljästä artikkelista. Tutkimus on laadullinen ja pohjaa sosiaaliseen konstruktionismiin ja pragmatismiin. Tutkimus ei pyri tuottamaan pelkästään deskriptiivisiä, vaan myös toimintaan ohjaavia normatiivisia tuloksia. Empiirinen aineisto koottiin vuosina 2015–2023. Aineisto koostuu yksilö- ja ryhmähaastatteluista, työpajakeskusteluista sekä kyselyn avoimista vastauksista. Kaikki aineistot analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin menetelmällä. Väitöskirja kontribuoi työelämän tutkimuksen traditioon, kiinnittyen erityisesti tietotyön tutkimuksen perinteeseen. Väitöskirja linkittyy laaja-alaisempaan työhyvinvoinnin tutkimukseen sekä spesifimpiin teknostressin ja informaatioergonomian tutkimusalueisiin.
Väitöskirjan tuloksissa keskeisinä digitaaliseen kommunikaatioon liittyvinä asiantuntijatyön vaatimustekijöinä nousivat esille digitaalisen kommunikaation intensiteetti, digitaalisen kommunikaation rajoittuneisuus ja organisaation tarjoaman tuen puute. Digitaalisen kommunikaation intensiteetti viittaa kommunikaatiotapahtumien suureen määrään ja moninaisuuteen, digitaalisen kommunikaation monikanavaisuuteen, tavoitettavuuspaineisiin sekä digitaalisen kommunikaation vaatimaan hallinnointityöhön. Digitaalisen kommunikaation rajoittuneisuus puolestaan kuvaa kokemusta vuorovaikutuksen kapea-alaisuudesta sekä digitaalisen kommunikaation sävyyn ja tulkinnanvaraisuuteen liittyviä vaatimustekijöitä. Organisaation tarjoaman tuen puute käsittää saatavilla olevan tuen vähäisyyden esimerkiksi kommunikaatioteknologian käyttöönotossa ja käytössä sekä puutteet digitaalisen kommunikaation mahdollistavissa työvälineissä.
Digitaaliseen kommunikaatioon liittyvien vaatimustekijöiden hallinnan käytännöt jakautuivat kahteen kategoriaan: kommunikaation määrälliseen ja ajalliseen rajaamiseen sekä kommunikaation laadulliseen kehittämiseen. Määrällisen ja ajallisen rajaamisen keinoina esiin nousivat viestimäärän rajaaminen organisaatiossa, yhteiset sopimukset digitaalisten kommunikaatiokanavien käyttötavoista, käytännöt keskeytyksettömän työskentelyn mahdollistamiseksi sekä priorisointi. Digitaalisen kommunikaation laadullisen kehittämisen osalta korostui kommunikaation säännöllisyydestä huolehtiminen, digitaalisen kommunikaation sisällöllinen laajentaminen, kommunikaatiomuodon mukauttaminen tavoitteiden ja preferenssien mukaan sekä digitaalisten kommunikaatiovälineiden monipuolinen hyödyntäminen. Tulosten perusteella digitaaliseen kommunikaatioon liittyviä vaatimustekijöitä ja niiden hallintaa määrittää digitaalisen kommunikaation määrällisen runsauden ja koetun laadullisen heikkouden dynamiikka.
Väitöskirjan keskeinen empiirinen kontribuutio on kokonaisvaltaisen ja kontekstuaalisesti määrittyvän kuvan luominen digitaaliseen kommunikaatioon liittyvistä työn vaatimustekijöistä ja niiden hallintakeinoista asiantuntijatyössä. Teoreettisesti tutkimus täydentää digitalisoituvan työn työhyvinvoinnin tutkimusta tukeutuen työn vaatimusten ja voimavarojen malliin (JD-R) sekä teknostressitutkimuksen ja informaatioergonomian lähestymistapoihin, täsmentäen niitä digitaaliseen kommunikaatioon liittyvien vaatimustekijöiden ja niiden hallintakäytäntöjen osalta.
M3 - Väitöskirja
SN - 978-952-03-4572-3
T3 - Tampere University Dissertations - Tampereen yliopiston väitöskirjat
BT - ”Teamsissa ei koskaan kohtaa käytävällä ketään”
PB - Tampere University
CY - Tampere
ER -