Tekoäly

Tekoälyllä tarkoitetaan tietojenkäsittelyjärjestelmää, joka kykenee jollain tapaa älykkääseen käyttäytymiseen. Se toimii usein ihmisten toimintaa tukevana apuvälineenä joko automatisoimalla rutiineja tai hoitamalla monimutkaisia ja työläitä tietojenkäsittelytehtäviä. Tekoälyä käytetään myös muun muassa käyttöliittymissä ja autonomisten laitteiden ohjausjärjestelmissä. Tekoälysovellusten tullessa kasvavissa määrin osaksi yksityiselämän, talouden ja byrokratian osa-alueita painottuvat tekoälyn filosofiassa yhä enemmän yhteiskunta- ja teknologianfilosofiset sekä eettiset kysymykset.

Tämä artikkeli keskittyy tekoälyä koskeviin mielen- ja tieteenfilosofisiin kysymyksiin, jotka hallitsivat tekoälyä koskevaa filosofista keskustelua 1900-luvun loppupuolella ja jotka ovat edelleen keskeisiä mielenfilosofiassa sekä teoreettisessa kognitiotieteessä. Rajattujen teknisten sovellusten sijaan tekoälyn filosofiassa keskeinen teema on ollut älykkyyden yleinen luonnehtiminen, mikä on lähinnä tarkoittanut rationaalisen päättelyn ja päätöksenteon formaalien mallien soveltamista älykkäiden järjestelmien suunnittelussa ja korkean kognition mallintamisessa. Näihin malleihin lukeutuu erityisesti deduktiivinen logiikka mutta myös tilastollinen päättely ja jotkin esimerkiksi taloustieteissä käytetyt rationaalisen valinnan teoriat. Tekoälytutkimuksen toinen merkittävä juonne liittyy oppimiseen ja tilastollisiin malleihin, jonka juuret ulottuvat 1950-luvulle ja joka on viime aikoina muodostanut tekoälykeskustelun ytimen.