Description
Juho Kankaanpää kirjoitti (HS 5.9.) samastuttavasti elämästä ilman älypuhelinta. Itsekään en ole ryhtynyt käyttämään älypuhelinta tai kannettavaa tietokonetta, enkä yliopisto-opintojeni alkuvuosina hankkinut kotiini internetyhteyttä. Kankaanpää kuvasi hienosti älypuhelinyhteiskunnan ulossulkevuutta arjen palveluiden siirtyessä appeihin. Tätä hiipivää toimintamahdollisuuksien hupenemista voisi verrata Stephen Kingin Langolieerien kauhuun. Siinä menneisyyden saarekkeelle jääneet ihmiset pelkäävät, milloin ajan valtiaat syövät heidät suihinsa.Teknologian harkittua käyttämättömyyttä eli luddismia onkin pidetty pois kitkettävänä virhekäyttäytymisenä. Nykyään kuitenkin myönnetään, että ihmisellä voi olla monia perusteltuja syitä olla käyttämättä tiettyjä teknologioita. Joku voi kokea vaikkapa digitaalisen ympäristön kognitiivisesti kestämättömäksi. Lisäksi moniin teknologioihin liittyy ekologisen kestämättömyyden aspekti, jolloin niiden käyttämättömyys voi olla eettinen valinta.
Kankaanpää totesi, että älypuhelittomuus ei ole opettanut hänelle mitään, mutta rohkenen ehdottaa muuta. Luddismi voi opettaa paljon eri teknologioista sekä laajemminkin teknologian roolista kulttuurissamme, mistä Kankaanpään kirjoitus on mainio esimerkki. Tälle tutkimusmenetelmälle on jopa nimi: epistemologinen eli tietoa lisäävä luddismi. Moisen valmiuden soisi olevan osa kansalaistaitoa nopeasti teknologisoituvassa yhteiskunnassa.
Luonteva paikka tiedostavan teknologiasuhteen oppimiselle olisi koulu, missä nuoret ovat jokseenkin vapaita teknologian käyttöä ohjaavasta konsumerismista ja vertaispaineesta. Mutta kasvatusinstituutiot eivät juuri tarjoa valmiuksia harkittuun esinemaailmassa luovimiseen. Koulujen rohkealle digiloikalle voi eri tutkimusten mukaan olla monia syitä. Asiantuntijoiden, kuten opettajien ja kasvatustieteilijöiden, henkilökohtainen luottamus teknologiaan voi olla osin tiedostamatonta eikä siis kaikilta osin tutkimusperustaista. Asiantuntijakulttuureissa ei myöskään usein ole tilaa teknologiaa epäileville näkemyksille. Kouluilla on paine ”pysyä mukana kehityksessä”. Kasvatusinstituutioihin voivat lisäksi vaikuttaa niiden ulkopuoliset poliittis-taloudelliset odotukset.
Uskon, että moni nuori ja varttuneempikin toivoisi teknologioiden harkitun käyttämättömyyden kuuluvan osaksi elämänhallintataitojansa. Jotta koulu voisi olla tässä avuksi, olisi sillä oltava eräänlaista hitausmomenttia suhteessa teknologian laukkaavaan kehitykseen.
Pasi Takkinen
kasvatusfilosofian väitöskirjatutkija
Tampereen yliopisto
| Aikajakso | 13 syysk. 2023 |
|---|---|
| Tunnustuksen arvo | National |