Description
Abstrakti: Yhteiskunnan nopea teknologinen muutos näkyy vahvasti kasvatuksen käytännöissä ja diskurs-seissa. Samalla kun koulun odotetaan olevan teknologisen muutoksen etujoukkoa, voidaan kestä-
vyystutkimuksen näkökulmasta kysyä, onko uusien teknologioiden jatkuva laajamittainen käyttöön-
otto todella kestävää (esim. Heikkurinen & Ruuska 2021). Onkin esitetty, että kestävään tulevai-
suuteen tähtäävä kasvatus edellyttää autonomiaa eli liikkumavaraa suhteessa teknologiaan (Värri
2018; Takkinen & Pulkki 2022). Mutta millaisena teknologiakriittinen ääni näyttäytyy kasvatusinsti-
tuutiossa? Kuka tuota ääntä käyttää, tuleeko se kuulluksi ja onko sillä legitimiteettiä? Tätä taustaa
vasten esittelen tuoretta autoetnografiaa (Takkinen & Heikkurinen 2022), jossa hahmotellaan tek-
nologiakriittistä asiantuntijuutta 'harmaana alueena'. Esimerkiksi kasvatusalan ammattilaisen näkö-
kulmasta harmaalla alueella oleminen voi tuntua sosiaalisena kitkana ja kyseenalaistettuna legiti-
miteettinä. Tämä harmaa alue koostuu sanoittamattomista ja kuulumattomista hetkistä ja kohtaami-
sista, joiden myötä yksilö tuntee koettelevansa vallitsevaa 'teknologista normaalia'. Lisäksi esille
tuodaan autoetnografian menetelmällisiä mahdollisuuksia teknologiasuhteen tutkimisessa, joka on
yhtäältä jaettu mutta toisaalta vaiettu kulttuurinen ilmiö.
| Aikajakso | 24 marrask. 2022 → 25 marrask. 2022 |
|---|---|
| Tapahtuman otsikko | Kasvatustieteen päivät |
| Tapahtuman tyyppi | Other |
| Tunnustuksen arvo | National |