A Holistic Approach to Employee Well-being and Mental Health: Causes, Connections, and Underlying Processes

Tämän väitöskirjan tarkoituksena on edistää työhyvinvoinnin ja mielenterveyden ymmärrystä käyttämällä hyvinvoinnin holistista lähestymistapaa, joka tarkoittaa hyvinvoinnin ja pahoinvoinnin samanaikaista tarkastelua. Pyrin savuttamaan tämän kolmella tavoitteella: 1) lisäämällä ymmärrystä erilaisista ponnistus-palkkio-epätasapainon tiloista sekä niiden vaikutuksista työhyvinvointiin ja mielenterveyteen, 2) tarjoamalla tietoa työssä tylsistymisen ja mielenterveyden välisistä syy–seuraussuhteista ja 3) esittelemällä psykologista prosessia, miten työuran tuunaus lopulta vaikuttaa työhyvinvointiin. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi esittelen tuloksia kolmesta empiirisestä tutkimusartikkelista, joissa olen analysoinut suomalaisesta väestöstä kerättyä kyselytutkimusaineistoa rakenneyhtälömallinnuksella. Ensimmäisessä artikkelissa hyödynnetään ponnistus-palkkio-epätasapainomallia (eng., Effort-Reward Imbalance Model), jonka avulla tunnistetaan erilaisia epätasapainon tiloja nuorten työntekijöiden poikkileikkausaineistosta (<i>n</i> = 1356). Tulokset viittaavat siihen, että erilaisilla epätasapainon tiloilla voi olla erilaisia vaikutuksia työhyvinvointiin (työtyytyväisyys, työn imu, työssä tylsistyminen ja työuupumus) sekä mielenterveyteen (elämätyytyväisyys, positiivinen toimintakyky, ahdistus ja masennus). Toisessa artikkelissa hyödynnetään voimavarojen säilyttämisen teoriaa (eng., Conservation of Resources) työssä tylsistymisen ja mielenterveyden välisen syy-seuraussuhteiden tarkastelemiseen. Nuorten työntekijöiden pitkittäisaineistoon (<i>n</i> = 513) perustuvat tulokset osoittivat, että työssä tylsistyminen ennustaa elämäntyytyväisyyden ja positiivisen toimintakyvyn laskua sekä ahdistuksen ja masennuksen kasvua. Kolmannessa artikkelissa käytetään tuunaus-kirjallisuutta sekä sosiaalisen identiteetin teoriaa testatakseen hypoteeseja, jotka olettavat, että työuran tuunaaminen edistää työhyvinvointia (työn imu, työssä tylsistyminen ja työuupumus) vahvistamalla ammattikuntaan ja työpaikkaan samaistumista. Suomalaisen työväestön pitkittäisaineistoon (<i>n</i> = 842) perustuvat tulokset tukivat kaikkia paitsi yhtä hypoteesia, nimittäin ammattikuntaan samaistuminen ei toiminut välittävänä tekijänä työuran tuunauksen ja työssä tylsistymiseen välillä. Tämän väitöskirjan tulokset antavat arvokkaita teoreettisia, empiirisiä ja käytännönläheisiä oivalluksia organisaatio- ja työterveyspsykologian alalle. Hyvinvoinnin holistista lähestymistapaa käyttämällä tulokset laajentavat vakiintuneiden teorioiden lähtökohtia, kuten ponnistus-palkkio-epätasapainomallia, sekä edistää työssä tylsistymisen ja työuran tuunaamisen tutkimuskirjallisuutta.