Abstrakti
Tässä väitöskirjassa analysoidaan luku- ja kirjoitustaitoon tukea tarvitsevien aikuisten maahanmuuttajien suomen kielen käyttöä, vuorovaikutuskompetenssia ja vuorovaikutuskompetenssin kehittymistä luokkahuoneen ja arjen vuorovaikutustilanteissa. Vuorovaikutuskompetenssilla tarkoitetaan kykyä osallistua sosiaaliseen toimintaan kulloisessakin tilanteessa tavalla, joka on vuorovaikutuskumppaneiden ymmärrettävissä ja hyväksyttävissä. Tutkimuksessa tarkastellaan vuorovaikutustilanteita, joihin aikuiset luku- ja kirjoitustaitoon tukea tarvitsevat suomen kielen opiskelijat osallistuvat toistuvasti ja joissa keskeisiä ovat tietyt sosiaaliset toiminnot, kuten sanojen selittäminen ja erilaiset pyynnöt. Tutkimuksessa analysoidaan, millaisin kielellisin, kehollisin ja materiaalisin resurssein osallistujat muotoilevat näitä toimintoja ja miten toiminnot rakentuvat ja sijoittuvat osaksi toimintajaksoja. Lisäksi työssä tarkastellaan, miten osallistujien vuorovaikutuskompetenssi kehittyy näissä toistuvissa ja osallistujille relevanteissa vuorovaikutustilanteissa.
Tutkimuksen pitkittäisaineisto on kerätty videoetnografisesti seuraten aikuisten luku- ja kirjoitustaitokoulutuksen opiskelijoiden osallistumista erilaisiin vuorovaikutustilanteisiin kahdeksan kuukauden ajan. Videoaineistoa on yhteensä kahdesta eri oppilaitoksesta ja neljästä ryhmästä. Luokkahuonevuorovaikutuksen lisäksi aineistoon kuuluu videonauhoituksia ryhmien kanssa toteutetuista pedagogisista kokeiluista, joissa opiskelijat osallistuivat erilaisiin asiointitilanteisiin. Yhteensä videoaineistoa on 123 tuntia. Nauhoitteiden lisäksi aineistoon kuuluu etnografisesti kerättyjä kenttämuistiinpanoja ja valokuvia osallistujien toiminnasta, oppimateriaaleista ja oppimisympäristöistä. Tutkimuksen teoreettis-metodologinen viitekehys on multimodaalinen keskustelunanalyysi. Analyysissa on hyödynnetty myös etnografista otetta.
Tulokset on raportoitu neljässä osatutkimuksessa. Ne näyttävät, miten luku- ja kirjoitustaitoon tukea tarvitsevat aikuiset suomenopiskelijat hyödyntävät tarkoituksenmukaisesti kehollisia ja materiaalisia resursseja oppimisprosessiensa kannalta keskeisten sosiaalisten toimintojen, esimerkiksi sanojen selittämisen ja erilaisten pyyntöjen, muotoilussa. Luokkahuonevuorovaikutuksessa ja erilaisissa luokan ulkopuolisissa asiointitilanteissa he hyödyntävät muun muassa kuvaavia ja osoittavia eleitä sekä kehollisia esityksiä, jotka ovat kytköksissä kulloisenkin vuorovaikutustilanteen materiaaliseen ympäristöön. Lisäksi erityisesti älypuhelimen ja oppimateriaalin merkitys nousee keskeiseksi erilaisten sosiaalisten toimintojen muotoilussa ja vuorovaikutuskompetenssin kehittymisessä. Tulokset näyttävät, että kielenkäyttö ja -oppiminen ovat perustavanlaatuisesti kehollisia ja kytköksissä vuorovaikutustilanteiden materiaaliseen ympäristöön. Tämä tulisi ottaa entistä paremmin huomioon sekä tutkimuksessa että aikuisten kielikoulutuksessa.
Kehollisuuden lisäksi keskustelukumppaneiden tuki on merkittävää sekä tarkasteltujen sosiaalisten toimintojen muotoilemisen että vuorovaikutustilanteiden etenemisen kannalta. Tulokset osoittavat, että vaikka yksittäisen sosiaalisen toiminnon muotoilu sujuisikin luku- ja kirjoitustaitoon tukea tarvitsevalta toisen kielen käyttäjältä suhteellisen vaivatta, toiminnan jatkaminen voi olla haastavaa: keskustelukumppanin responssi kakkoskielisen aloitteeseen voi olla yllättävä ja siihen pitäisi silti osata reagoida luontevasti. Toisen kielen oppimista koskevassa pitkittäistutkimuksessa olisikin tarkoituksenmukaista käyttää enemmän analyyttisena yksikkönä sekvenssiä: tietyntyyppisten sekvenssien vertailu eri aikapisteissä voisi tuoda selvemmin näkyväksi nimenomaan vuorovaikutuskompetenssin kehittymistä.
Luokkahuonediskurssi on erityinen ja uusi sellaiselle henkilölle, jolla on ennestään vähän koulutustaustaa. Tällaisen oppijan opinpolun kannalta voikin olla relevanttia tarkastella, miten juuri luokassa opitaan osallistumaan ja oppimaan. Tämä on merkittävää erityisesti oppimaan oppimisen strategioiden kannalta, ja näiden taitojen karttumisen tukeminen on aivan keskeistä myös kielenoppimisessa ja -opettamisessa.
Tutkimuksen pitkittäisaineisto on kerätty videoetnografisesti seuraten aikuisten luku- ja kirjoitustaitokoulutuksen opiskelijoiden osallistumista erilaisiin vuorovaikutustilanteisiin kahdeksan kuukauden ajan. Videoaineistoa on yhteensä kahdesta eri oppilaitoksesta ja neljästä ryhmästä. Luokkahuonevuorovaikutuksen lisäksi aineistoon kuuluu videonauhoituksia ryhmien kanssa toteutetuista pedagogisista kokeiluista, joissa opiskelijat osallistuivat erilaisiin asiointitilanteisiin. Yhteensä videoaineistoa on 123 tuntia. Nauhoitteiden lisäksi aineistoon kuuluu etnografisesti kerättyjä kenttämuistiinpanoja ja valokuvia osallistujien toiminnasta, oppimateriaaleista ja oppimisympäristöistä. Tutkimuksen teoreettis-metodologinen viitekehys on multimodaalinen keskustelunanalyysi. Analyysissa on hyödynnetty myös etnografista otetta.
Tulokset on raportoitu neljässä osatutkimuksessa. Ne näyttävät, miten luku- ja kirjoitustaitoon tukea tarvitsevat aikuiset suomenopiskelijat hyödyntävät tarkoituksenmukaisesti kehollisia ja materiaalisia resursseja oppimisprosessiensa kannalta keskeisten sosiaalisten toimintojen, esimerkiksi sanojen selittämisen ja erilaisten pyyntöjen, muotoilussa. Luokkahuonevuorovaikutuksessa ja erilaisissa luokan ulkopuolisissa asiointitilanteissa he hyödyntävät muun muassa kuvaavia ja osoittavia eleitä sekä kehollisia esityksiä, jotka ovat kytköksissä kulloisenkin vuorovaikutustilanteen materiaaliseen ympäristöön. Lisäksi erityisesti älypuhelimen ja oppimateriaalin merkitys nousee keskeiseksi erilaisten sosiaalisten toimintojen muotoilussa ja vuorovaikutuskompetenssin kehittymisessä. Tulokset näyttävät, että kielenkäyttö ja -oppiminen ovat perustavanlaatuisesti kehollisia ja kytköksissä vuorovaikutustilanteiden materiaaliseen ympäristöön. Tämä tulisi ottaa entistä paremmin huomioon sekä tutkimuksessa että aikuisten kielikoulutuksessa.
Kehollisuuden lisäksi keskustelukumppaneiden tuki on merkittävää sekä tarkasteltujen sosiaalisten toimintojen muotoilemisen että vuorovaikutustilanteiden etenemisen kannalta. Tulokset osoittavat, että vaikka yksittäisen sosiaalisen toiminnon muotoilu sujuisikin luku- ja kirjoitustaitoon tukea tarvitsevalta toisen kielen käyttäjältä suhteellisen vaivatta, toiminnan jatkaminen voi olla haastavaa: keskustelukumppanin responssi kakkoskielisen aloitteeseen voi olla yllättävä ja siihen pitäisi silti osata reagoida luontevasti. Toisen kielen oppimista koskevassa pitkittäistutkimuksessa olisikin tarkoituksenmukaista käyttää enemmän analyyttisena yksikkönä sekvenssiä: tietyntyyppisten sekvenssien vertailu eri aikapisteissä voisi tuoda selvemmin näkyväksi nimenomaan vuorovaikutuskompetenssin kehittymistä.
Luokkahuonediskurssi on erityinen ja uusi sellaiselle henkilölle, jolla on ennestään vähän koulutustaustaa. Tällaisen oppijan opinpolun kannalta voikin olla relevanttia tarkastella, miten juuri luokassa opitaan osallistumaan ja oppimaan. Tämä on merkittävää erityisesti oppimaan oppimisen strategioiden kannalta, ja näiden taitojen karttumisen tukeminen on aivan keskeistä myös kielenoppimisessa ja -opettamisessa.
Alkuperäiskieli | Suomi |
---|---|
Julkaisupaikka | Tampere |
Kustantaja | Tampereen yliopisto |
Sivumäärä | 250 |
ISBN (elektroninen) | 978-952-03-2808-5 |
ISBN (painettu) | 978-952-03-2807-8 |
Tila | Julkaistu - 2023 |
OKM-julkaisutyyppi | G5 Artikkeliväitöskirja |
Julkaisusarja
Nimi | Tampere University Dissertations - Tampereen yliopiston väitöskirjat |
---|---|
Vuosikerta | 762 |
ISSN (painettu) | 2489-9860 |
ISSN (elektroninen) | 2490-0028 |
Tutkimusalat
- multimodaalinen keskustelunanalyysi
- kehollisuus
- vuorovaikutuskompetenssin kehittyminen
- suomi toisena kielenä
- aikuiset luku- ja kirjoitustaitoon tukea tarvitsevat suomenopiskelijat