Asiantuntijoiden hybridityö: ryhmässä enemmän, kasvotusten ja etänä

Tämä loppuraportti kerää yhteen Työsuojelurahaston rahoittaman “Asiantuntijoiden hybridityö: ryhmässä enemmän, kasvotusten ja etänä (HYBRIDI)” -tutkimushankkeen tavoitteet, tulokset ja johtopäätökset. Kaksivuotinen tutkimushanke toteutettiin Tampereen yliopistossa 1.1.2022–31.12.2023, ankarimman COVID19-pandemian laannuttua ja työelämän siirtyessä kohti niin sanottua uutta normaalia.

Hybridityö ja työn monipaikkaisuus vaikuttavat niin yksilöihin kuin työyhteisöihinkin, erityisesti vuorovaikutuksen muuttumisen takia. Asiantuntijatyössä työn vuorovaikutustilanteet, kuten kokoukset ja yhdessä työskentely ovat olennaisia työn tavoitteiden saavuttamiseksi. Monipaikkaisessa työssä vuorovaikutustilanteet eroavat perinteiseen toimistotyöhön verrattuna, olivat ne sitten suunniteltuja kokouksia, koulutuksia, yhteistä työskentelyä tai suunnittelemattomia vapaamuotoisia kohtaamisia. Tämän vuoksi oli tärkeää selvittää, mitä tapahtuu, kun kohtaamme työelämässä kasvotusten, etänä tai hybridisti, jolloin osa ihmisistä on samassa tilassa ja osa osallistuu verkon välityksellä etänä. Tarkastelimme myös eri kohtaamismuotojen vaikutuksia työntekijöiden hyvinvointiin, työn tavoitteiden saavuttamisen kokemuksiin ja osaamisen kehittymiseen. Hyvinvointia tarkasteltiin vuorovaikutustilanteissa koettujen suoritusemootioiden ja psykologisten perustarpeiden täyttymisen, sekä objektiivisesti mitatun fysiologisen virittyneisyyden kautta. Lisäksi tutkimuksessa kerättiin laajempi poikittaiskyselyaineisto, millä tutkittiin etätyön tekemisen määrän yhteyksiä työhyvinvointiin (työtyytyväisyys ja työpaikan vaihtoaikeet) ja oppimiseen (informaali työssä oppiminen).

Tutkimus tarjoaa uutta, monipuolista ja ajankohtaista tietoa asiantuntijoiden monipaikkaisesta työstä erityisesti työn vuorovaikutuksen näkökulmasta. Tämä on tärkeää, sillä kansainvälisten tutkimusten tulokset eivät sellaisenaan ole siirrettävissä Suomeen johtuen muun muassa erilaisista työhön tai johtamiseen liittyvistä kulttuureista, etätyön perinteistä, teknologisista ratkaisuista sekä työn sääntelystä. Asiantuntijatehtävissä tarvitaan lisäksi usein moniammatillista laajaa osaamista, joka voidaan saavuttaa vain onnistuneella yhteistyöllä. Tutkimuksen fokus oli myös käytännön hyödyn tarjoamisessa työelämälle ja siten tulosten pohjalta kirjoitettiin tämän loppuraportin lisäksi opas työelämälle asiantuntijatyön vuorovaikutustilanteiden järjestämisestä.

Tutkimuksen aineisto kerättiin kolmesta yrityksestä. Tutkimuksen osallistujat olivat yritysten Suomessa työskenteleviä asiantuntijatyötä tekeviä työntekijöitä. Aineistonkeruu suoritettiin vuoden 2022 aikana ja se oli kolmivaiheinen sisältäen kyselyn (N = 295), vuorovaikutustilanteisiin liittyvän osuuden: älysormus ja päiväkirjanomainen kysely (N = 81), sekä haastattelut (N = 35). Kaikkiin vaiheisiin osallistuvat vastasivat kyselyyn ennen älysormus- ja päiväkirjavaihetta ja haastatteluun viimeisenä. Aineistossa suurin osa vuorovaikutustilanteista tapahtui täysin etänä. Vähiten raportoitiin kasvotusten toteutuneita vuorovaikutustilanteita. Määrällisen aineiston analyysimenetelminä käytettiin bayesiläistä monitasomallinnusta (tilannekohtainen aineisto) ja rakenneyhtälömallinnusta (kyselyaineisto). Laadullisen aineiston analysoinnissa käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä ja tyyppikertomuksia.

Yleisesti ottaen hybridisti (osa kasvotusten, osa etänä) järjestetyt vuorovaikutustilanteet koettiin kohtaamisen tavoista haastavimmiksi ja heikoimmillaan hybriditilanteessa yhdistyy molempien etänä ja kasvotusten kohtaamisen huonot puolet. Hybriditilanteissa raportoitiin matalimpia arvoja yhteenkuuluvuuden kokemuksen ja autonomian täyttymisestä, osaamisen kehittymisestä ja tilanteiden tavoitteiden täyttymisestä, sekä niissä mitattiin korkeimpia fysiologisen virittyneisyyden arvoja verrattuna kasvotusten ja täysin etänä järjestettyihin tilanteisiin. Hybridikohtaamisissa koettiin muita tilanteita enemmän tylsistyneisyyden tunnetta. Tavoitteen täyttymiseen liittyvissä emootioissa korostui muihin kohtaamisen muotoihin verrattuna välinpitämättömyys. Hybridikohtaamisissa etänä ja läsnä osallistujien kokemukset erosivat toisistaan. Kasvotusten olevat kokivat enemmän aktivoivia emootioita ja korkeampaa fysiologista virittyneisyyttä verrattuna etänä osallistuviin. Etänä osallistuvat kokivat ulkopuolisuuden tunnetta. Paikan päällä olevilla osallistujilla oli enemmän tavoitteiden täyttymiseen liittyviä positiivisia emootioita verrattuna etäosallistujiin. Autonomian ja oppimisen kokemukset olivat etänä ollessa hieman matalampia verrattuna paikan päällä oleviin.

Mitä enemmän etätyöpäiviä henkilö teki, sitä vähemmän hän koki yhteenkuuluvuuden tunnetta. Vaikka etävuorovaikutus mahdollistaa oppimisen ja verkkokurssit ajasta ja paikasta riippumattomasti, etävuorovaikutuksen koettiin vaikeuttavan oppimista muun muassa kapeuttamalla verkostoja. Myös mallioppiminen ja neuvojen pyytäminen kollegoilta on etänä kasvokkaista kohtaamista vaikeampaa. Etätapaamiset ovat toimiva kohtaamisen muoto toistuvissa rutiinikohtaamisissa ja yksinkertaisissa tilanteissa. Lisäksi ne koettiin hyviksi kahden ihmisen tai pienen ryhmän vuorovaikutustilanteissa, joissa luottamus on jo olemassa sekä silloin, kun osallistujien odotetaan olevan kuuntelijan roolissa kuten tiedotustilaisuuksissa.

Kasvokkaisissa kohtaamisissa raportoitiin enemmän innostuneisuutta verrattuna muihin kohtaamisen muotoihin, ja emootiot vuorovaikutustilanteeseen liittyen olivat pääosin aktivoivia. Tavoitteen täyttymiseen liittyvissä emootioissa korostui ennakoiva ilo. Kasvokkaisissa kohtaamisissa koettiin hieman suurempaa osaamisen kehittymistä sekä autonomian ja yhteenkuuluvuuden tarpeiden täyttymistä: ihmiset kertovat kasvokkain omista henkilökohtaisista asioistaan enemmän, joka lisää toisten tuntemista, luottamusta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Erityisesti luova työskentely, monimutkaiset asiat, jäsentymättömät ongelmatilanteet, tutustuminen, luottamuksen rakentaminen, yhteistä keskustelua edellyttävät tilanteet sekä asioiden käsittely joihin liittyy tunteita hyötyvät kasvokkaisista kohtaamisista.

Kaiken kaikkiaan psykologisten perustarpeiden täyttyminen työn vuorovaikutustilanteissa ja työssä on tärkeää. Tarpeiden täyttyminen liittyy vahvasti työhyvinvointiin ja myös tukee työntekijöiden oppimista. Kun koetaan autonomiaa, yhteenkuuluvuutta ja positiivisia emootioita, koetaan myös työelämän vuorovaikutustilanteille asetettujen tavoitteiden täyttyvän paremmin.

Tavoitteiden täyttyminen ja yhteenkuuluvuus tilanteissa ruokkivat positiivisia emootioita, kun taas aktivoivia emootioita raportoitiin enemmän silloin kun koettiin enemmän autonomiaa ja osaamisen kehittymistä. Vastaavasti positiiviset emootiot, autonomian ja yhteenkuuluvuuden kokeminen edesauttoivat tilanteiden tavoitteiden täyttymisen kokemusta. Osaamisen kehittymistä koettiin enemmän autonomian ja yhteenkuuluvuuden täyttyessä ja aktivoivien emootioiden läsnäollessa, mutta vähemmän mitä suurempi osa osallistujista oli tilanteissa etänä (hybridisti tai täysin etänä).

Aikaisemmat tutkimukset osoittavat etätyön tuovan monia positiivisia asioita sekä yksilölle että organisaatiolle. Tässä tutkimuksessa keskityttiin yleisen näkökulman sijaan erityisesti vuorovaikutustilanteisiin. Tutkimuksesta nousi esille monia käytännön näkökulmia monipaikkaisen asiantuntijatyön vuorovaikutustilanteiden järjestämiseen: 1) hybridikohtaamisten järjestämisessä on tärkeää arvioida toteutusmuodon hyödyt ja haitat. Hybriditilanteet koetaan haastaviksi, minkä lisäksi hyvinvointiin ja oppimiseen liittyvät tekijät olivat hybriditilanteissa matalimmat verrattuna kasvotusten ja täysin etänä järjestettyihin kohtaamisiin. 2) Satunnaisilla kohtaamisilla on suuri merkitys yhteisöllisyyden ja osaamisen kehittymisen näkökulmista. Kasvokkaiset, epämuodolliset kohtaamiset ovat tärkeitä kaikille, mutta erityisesti uusille työntekijöille. 3) Tietynlaiset tilanteet sujuvat hyvin etänäkin, toiset hyötyvät erityisesti kasvokkaisesta kohtaamisesta. Aloituskokoukset, joissa tutustutaan ja rakennetaan luottamusta, sekä luovaa työtä sisältävät tilaisuudet kaipaavat kasvokkaista vuorovaikutusta. Rutiininomaisemmat ja rakenteeltaan selkeät tilanteet taas hoituvat usein hyvin myös etänä, kunhan ne ovat hyvin suunniteltuja ja organisoituja. 4) Etä- ja hybridikohtaamiset haastavat erityisesti yhteenkuuluvuutta ja osaamisen kehittymistä. Yhteisöllisyyden ja yhteenkuuluvuuden, sekä epämuodollisen tiedon jakamisen mahdollistaminen kasvokkaisten tilanteiden järjestämisellä ja järjestämisen tukemisella on tärkeää monipaikkaista työtä tekevien työntekijöiden organisaatiossa.