Ekososialisaation ja ekoindividuaation tarpeesta ja merkityksestä: Vastaus ekososiaalisen kasvatusteorian kritiikkiin

Jani Pulkki, Sami Keto, Raisa Foster

Tutkimustuotos: KeskustelupuheenvuoroScientific

4 Lataukset (Pure)

Abstrakti

Vastaamme Antti ja Pentti Moilasen artikkelin “Ekososialisaatio ja ekoindividuaatio sivistysideaaleina: ekososiaalisen kasvatuksen teorian kritiikkiä” huomioihin, jotka perustuvat omista näkemyksistämme poikkeaviin tapoihin ymmärtää kasvatustiedettä ja ekologiaa. Moilasten saksalainen kasvatus- ja sivistysteoria ei ole soveltunut kasvatusfilosofisten tarkastelujemme lähtökohdaksi sen ihmiskeskeisyyden vuoksi. Tutkimusperinne, josta oma tarkastelumme kumpuaa, tunnistaa kasvatuksentutkimuksen monenlaisia teoreettisia näkökulmia soveltavana tieteenä. Monitieteisen ja monista teoreettisista perinteistä ammentavan ekososiaalisen kasvatusajattelun peruslähtökohtana on pyrkimys käsittää kasvatus ei-ihmiskeskeisesti ja avartaa mielikuvitusta kohti rakentavaa monilajista vuorovaikutusta ihmisen ja muun luonnon välillä. Ihmiskeskeinen tapa ymmärtää kasvatus ja sen peruskäsitteet uusintaa ekologisesti tuhoavaa suhdetta toisiin eläviin olentoihin. Artikkelimme puolustaa ekososialisaation ja ekoindividuaation käsitteitä, tarkentaa näihin liittyviä ajatuksia sekä oikoo Moilasten niihin liittämiä merkittävimpiä väärinkäsityksiä. Lisäksi puemme sanoiksi joitakin sellaisia ajatuksia, joita emme ole aiemmin katsoneet tarpeellisiksi avata siitä syystä, että nämä käsitykset ovat jo niin laajasti jaettuja moderneissa kasvatuksen teoretisoinneissa.
AlkuperäiskieliSuomi
Sivut93–103
JulkaisuKasvatus & Aika
Vuosikerta17
Numero4
DOI - pysyväislinkit
TilaJulkaistu - 2023
OKM-julkaisutyyppiB1 Kirjoitus tieteellisessä aikakausilehdessä

Tutkimusalat

  • kasvatus
  • sosialisaatio
  • individuaatio
  • ekososiaalinen kasvatus

Siteeraa tätä