Abstrakti
Elinsiirto on vakiintunut hoitomuoto henkeä uhkaavan ja pitkälle edenneen elimen vajaatoiminnan yhteydessä. Elinsiirtoja rajoittaa pula elinluovuttajista. Joka vuosi menetetään kymmeniä potilaita, joille ei löydy soveltuvaa elinsiirrettä oikea-aikaisesti. Elinluovutus verenkierron pysähtymisen ja kuoleman toteamisen jälkeen (donation after circulatory determination of death, DCDD) on kansainvälisesti vakiintunutta toimintaa, joka on aloitettu myös Suomessa. DCDD-elinluovuttaja on kriittisesti sairas potilas, jolla on palautumaton aivovaurio ja lohduton ennuste, minkä vuoksi tehohoidosta luovutaan. Myös silloin, kun vaikea aivotapahtuma on johtanut aivotoiminnan loppumiseen mutta aivokuoleman kriteerit eivät täyty, tulee aina harkita DCDD-elinluovutusta. Näin kunnioitetaan potilaan elinluovutustahtoa. Elinluovutus aivokuoleman jälkeen on ensisijainen vaihtoehto elinluovutukseen etenemiselle.
Alkuperäiskieli | Suomi |
---|---|
Sivut | 61-66 |
Sivumäärä | 6 |
Julkaisu | Duodecim |
Vuosikerta | 140 |
Numero | 1 |
Tila | Julkaistu - 2024 |
OKM-julkaisutyyppi | A2 Katsausartikkeli tieteellisessä aikakauslehdessä |
Julkaisufoorumi-taso
- Jufo-taso 1