Julkista osallistumista - ja sen tutkimista - kokemassa

Väitöstutkimuksessani lähestyn julkiseen osallistumiseen sisältyviä tunteita ja kokemuksia kolmelta analyyttisesti erilliseltä mutta tutkimukseni artikkeleissa toisiinsa kietoutuvalta kannalta: ilmiömielessä, metodisesti ja metodologisesti. Tarkastelen ensiksikin, miten ihmiset julkisesti osallistuessaan tuovat omaan henkilöhistoriaansa kytkeytyvät kokemukset, arvot, intressit ja tunteet osaksi toimintaansa. Toiseksi käsittelen tapoja, joilla julkista osallistumista on osatutkimuksissani tutkittu empiirisesti, puntaroiden, miten osallistumisen tunne- ja kokemusulottuvuus on tutkimuksissa läsnä ja niissä hyödynnetyin menetelmin tavoitettavissa. Kolmanneksi pohdin julkisesta osallistumisesta kiinnostuneen tutkimuksen omaa kokemuksellisuutta ja tutkijaa – itseäni – kokijana.

Julkisella osallistumisella tarkoitan toimintaa, jossa ihmiset pyrkivät ottamaan osaa yhteisistä asioista käytyyn keskusteluun ja vaikuttamaan siten asioiden tilaan. Tältä osin tarkasteluni suhteutuu mediatutkimuksen kentällä runsaan kahden viime vuosikymmenen kuluessa käytyyn keskusteluun julkisuudesta. Johdanto-osiossa piirtyy esiin se, miten osatutkimukseni lähtevät liikkeelle journalismin ja julkisuuden tutkimuksesta ja miten tuoreimmissa osatutkimuksissa kysymykset tunteista ja affektista nousevat vähitellen verkkojulkisuuden tutkimisen kautta etualalle.

En kohdenna huomiotani julkisen osallistumisen teknologia- ja mediavälitteisyyteen ja siinä viime vuosikymmeninä tapahtuneisiin muutoksiin, mutta teknologiset kehityskulut kutoutuvat mukaan osatutkimusteni kautta. Siinä missä ensimmäisen osatutkimukseni aikaan niin sanottu perinteinen media journalisteineen toimi julkisuuden pääasiallisena portinvartijana valikoiden, kenen ääni nousee kuuluville, internet ja sosiaalinen media ovat sittemmin mahdollistaneet ’kenelle tahansa’ pääsyn julkisuuteen. Tämä puolestaan on moninaistanut julkisuuden luonnetta. Samaan aikaan laitekehitys on johtanut tilanteeseen, jossa älypuhelimen taskusta kaivamalla pääsemme sen välityksellä ilmaisemaan näkemyksiämme tai vaikkapa jakamaan seuraamaamme tapahtumaa suorana lähetyksenä potentiaalisesti suurellekin yleisölle.

Kokemuksellisuus on tutkimukseni johdanto-osiossa sateenvarjotermi, joka kokoaa alleen osatutkimuksissa tarkasteltuihin julkisen osallistumisen ilmentymiin sisältyvät tunteet ja kokemukset. Lisäksi kokemuksellisuus toimii johdannossa huomion kohdentavana metodologisena käsitteenä kahtalaisesti. Se tarjoaa yhtäältä kiinnepisteen osatutkimuksissa käytettyjen monien eri aineiston tuottamismenetelmien arvioinnille. Toisaalta kokemuksellisuudella on tutkijuuteen liittyvä itserefleksiivinen tehtävä tarkastellessani, miten tietoa tuotetaan laadullisessa empiirisessä tutkimuksessa ja millaiset tekijät muovaavat tiedon tuottamista erilaisissa tutkimustilanteissa. Pohdin erityisesti tutkijan ja tutkittavien välistä suhdetta sekä projektitutkimuksen tekemiseen, muun muassa tutkimusaineistoihin, liittyviä kysymyksiä.

Osatutkimukseni toimivat väitöskirjan johdannossa aineistona julkisen osallistumisen kokemuksellisuuden ilmiötasoiselle tarkastelulle, metodiselle vertailulle ja tutkijaminän metodologiselle reflektiolle. Analysoin osatutkimuksia ja valotan niiden syntyprosesseja näistä kolmesta suunnasta johdannon pääluvuissa, joista kussakin vastaan yhteen seuraavista tutkimuskysymyksistä:
- Millaisena julkisen osallistumisen kokemuksellisuus hahmottuu osatutkimusten pohjalta?
- Mitä mahdollisuuksia ja ongelmia sisältyy osatutkimuksissa käytettyihin tutkimusmenetelmiin tarkasteltaessa ihmisten kokemuksia julkisesta osallistumisesta?
- Millaisia ulottuvuuksia sisältyy tutkimuksen kokemuksellisuuteen erityisesti projektitutkimuksen kontekstissa?

Asettamiini kysymyksiin ei ole poimittavissa suoraviivaisesti vastauksia osatutkimusteni tuloksista, vaan haen vastauksia ensinnäkin lukemalla artikkeleita tutkimuskysymysteni ohjaamana. Analysoin myös osatutkimusten tutkimusprosesseja yhtäältä nojautuen muihin kulloisestakin hankkeesta julkaistuihin teksteihin, kuten artikkeleihin, raportteihin ja konferenssipapereihin, toisaalta turvautuen omiin muistikuviini ja kokemuksiini kyseisistä hankkeista. Tukevoitan tätä osatutkimuksiin kohdistuvaa tarkastelua tukeutumalla aiempaan aihetta käsittelevään tutkimukseen. Koska pitkä ajallinen kaari on väitöstutkimuksessani vahvasti läsnä, viittaan aina mahdollisuuden avautuessa relevantteihin teoreettisiin ja tutkimuksellisiin keskusteluihin, jotka olivat ajankohtaisia osatutkimusten tekohetkellä.

Väitöstyöni kokoaa yhteen kuusi osatutkimusta, jotka on julkaistu vertaisarvioituina artikkeleina tieteellisissä julkaisuissa aikavälillä 2005–2019. Osatutkimuksissa julkinen osallistuminen kytkeytyy osallisuuteen, jonka ymmärrän ihmisille syntyväksi kokemukseksi osallistumisen merkityksestä ja vaikuttavuudesta. Osallisuus voi esimerkiksi olla julkilausuttua ja tunnustettua jäsenyyttä osallistumisprosesseihin tai yhtä lailla ihmisen kokemaa tunnetta osallisuudesta, kuulumisesta siihen joukkoon, jota asia koskee.

Osatutkimuksissa on käytetty tutkimusaineistona toimijoiden kanssa tehtyjä teemahaastatteluja, verkon keskustelufoorumien keskusteluja, Suomi24-foorumin käyttäjille suunnattua kyselytutkimusta ja sen avovastauksia sekä tutkijana tehtyjä havaintoja osallistuvasta suunnittelusta. Julkinen osallistuminen puolestaan paikantuu erilaisiin mediaympäristöihin ja julkisiin tiloihin: tamperelaisten omakotialueiden asukasaktiiveille osallistumisen julkisina tiloina olivat omakotialueiden lisäksi paikalliset lehdet (osatutkimus 1); kahden paikkakunnan lukiolaiset hahmottivat 2010-luvun taitteessa julkista osallistumista paljolti valtamedian kautta, mutta rakensivat ilmastonmuutoskampanjaansa sosiaaliseen mediaan (osatutkimus 3). Erilaisten yhteiskunnallisten kysymysten parissa toimivat aktivistit puolestaan hahmottelivat toimintaansa suhteessa mediajulkisuuteen ja politiikan julkisuuteen (osatutkimus 4). Kolmessa artikkelissa tarkastelun kohteena taas ovat verkkokeskustelujen poliittisuus ja keskustelujen tuottamat kokemukset (osatutkimukset 2, 5–6).

Osatutkimukseni havainnollistavat, että tunteet toimivat yksityisen ja julkisen, yksilön ja yhteiskunnan välissä piirtäen samalla niiden rajoja näkyviksi. Tunteet toimivat ensinnäkin kytköksenä yksityisen ja julkisen välillä, kun kansalaiskeskustelua yhteiskunnallisista kysymyksistä käydään tuomalla esiin omia arjen kokemuksia. Toiseksi tunteet ja kokemukset yhdistävät ihmisiä julkisissa keskusteluissa vertaisiksi ja saattavat heitä vuorovaikutukseen toistensa kanssa, mutta ne myös erottavat, piirtävät rajoja meidän ja muiden välille. Kolmanneksi tunteet rajaavat julkisen osallistumisen tilaa; ne tekevät näkyväksi niitä julkisen osallistumisen näyttämöitä, joilla tunteiden ilmaiseminen ei ole soveliasta, vaikka osallistujat tunteita kokisivatkin, ja toisaalta osoittavat niitä julkisen osallistumisen tiloja, joihin kokemukset ja tunteet mahtuvat mukaan.

Kokemuksellisuus näyttäytyy osatutkimuksissa paitsi kokemuksina ja tunteina myös kokeneisuutena, karttuvana kompetenssina, jota ihmisille syntyy julkisen osallistumisen myötä. Kokemukset osallisuudesta ja osallistumisesta eivät katoa kulloisenkin julkisen osallistumisen ja siihen liittyvien vuorovaikutustilanteiden ja toiminnan päätyttyä, vaan ne merkityksellistyvät osallistujien mielissä, lisäävät heidän ymmärrystään ja suuntaavat siten heidän tulevaa toimintaansa.

Arvioitaessa osatutkimuksissani aineiston tuottamiseen hyödynnettyjä laadullisia tutkimusmetodeja, kuten teemahaastatteluja ja internetkyselyn avokysymyksiä, niiden voi todeta mahdollistaneen sen, että ihmiset pääsivät itse sanallistamaan kokemuksiaan ja tunteitaan julkisesta osallistumisesta. Anonyymit verkkokeskustelut puolestaan ovat julkisen osallistumisen kokemuksellisuutta tutkittaessa kiinnostava aineisto paitsi affektiivisuutensa vuoksi myös siksi, että niissä rajat yksityisen ja julkisen sekä henkilökohtaisen ja poliittisen välillä ovat jatkuvassa liikkeessä. Vaikka keskustelut verkkofoorumeilla, joihin osallistutaan nimimerkillä ja joita pääsee lukemaan kuka tahansa, ovat periaatteessa julkisia, niiden käyttöön tutkimusaineistona sisältyy samalla eettisiä kysymyksiä, jotka tutkijan on otettava huomioon. Näin on muun muassa siksi, että keskustelujen periaatteellisesta avoimuudesta ja julkisuudesta huolimatta niissä syntyy toisinaan kokemus yhteisöllisyydestä ja näkemysten intiimistä jakamisesta pienessä piirissä, vertaisten kesken. Osallistuvan suunnittelun menetelmään pohjaavan tutkimusprosessin reflektointi taas nosti esiin tarpeen määritellä täsmällisesti, mitä osallistumisella tutkimuksen yhteydessä kulloinkin tarkoitetaan, sekä haastoi problematisoimaan lähtökohdan, jossa osallistuminen otetaan annettuna tai nähdään se itsestään selvästi myönteisenä asiana, kuten osallistamaan pyrkivissä tutkimushankkeissa usein tehdään.

Tutkimuksen kokemuksellisuutta ja tutkijaa itseään kokijana pohdin johdanto-osiossa muun muassa akateemisen yhteiskirjoittamisen näkökulmasta, reflektoimalla toisen mediatutkijan kanssa kirjoitettuja osatutkimusartikkeleita. Tarkasteltaessa tutkimuksen kokemuksellisuutta etenkin projektitutkimuksen kontekstissa, jossa osatutkimukseni ovat kahta ensimmäistä lukuun ottamatta syntyneet, on tärkeää nostaa näkyviin ja kriittisesti keskusteltavaksi myös tutkimuksen tekemisen eri tasoiset realiteetit ja reunaehdot. Omaa tutkijan kokemustani ovat rakentaneet ja muokanneet esimerkiksi toisten tekemät tutkimussuunnitelmat ja keräämät aineistot sekä kiivaassa tahdissa projektista toiseen siirtyminen ja samanaikainen tasapainottelu yliopistouudistuksen jälkeisen yliopistomaailman odotusten keskellä. Tutkijan onkin mielestäni tärkeää paitsi tunnistaa itserefleksiivisesti olevansa aina osa tutkimustaan myös politisoida oma tutkijuutensa osana yhteiskunnan ja yliopistopolitiikan rakenteita ja niitä jäsentävää vallankäyttöä.