Abstrakti
Artikkelissa käsitellään lisäisyyttä (additionality) päätöskriteerinä erityisesti kehittyviin maihin suuntautuvassa julkisten varojen käytössä kehitys- ja sekarahoituksessa sekä vaikuttavuusinvestoinnissa. Lisäisyydellä ymmärretään sitä, että rahoitus saa aikaan jotain (esimerkiksi investointeja, vaikutuksia), jota muuten ei tapahtuisi. Artikkelin pääkysymys on: Miten hyvin lisäisyys toimii päätöskriteerinä ohjattaessa julkista rahoitusta yrityksille? Tarkentavat kysymykset koskevat lisäisyyden kontekstia, määrittelyä, toteutumisen ehtoja, todennettavuutta sekä kriteerin käyttöä. Suppean kirjallisuuskatsauksen, kansainvälisten järjestöjen ohjeistuksen sekä joidenkin kehitys- ja sekarahoittajien ja vaikuttavuusinvestoijien käytäntöjen perusteella todetaan, että lisäisyys ei toimi päätöskriteerinä toivotulla tavalla. Kun globaaleihin haasteisiin vastaamiseksi julkisia varoja lisääntyvästi käytetään yksityisen rahoituksen mobilisoimiseen, on päätöskriteereille suuri tarve. Varsinkin lisäisyyden ex-ante arviointia tulee kehittää, tai käsitteen asemaa päätöskriteerinä arvioida uudelleen. Lisätutkimusta tarvittaisiin muun muassa lisäisyyden asemasta rahoittajien tavoitehierarkiassa.
Alkuperäiskieli | Suomi |
---|---|
Otsikko | Tilintarkastus ja evaluaatio |
Alaotsikko | Talouden ja sääntelyn vuoropuhelu |
Toimittajat | Janne Ruohonen, Lili-Anne Kihn, Lasse Oulasvirta, Elisa Veikkola |
Julkaisupaikka | Tampere |
Kustantaja | Tampere University Press |
Luku | 12 |
Sivut | 213-230 |
ISBN (elektroninen) | 978-952-359-046-5 |
ISBN (painettu) | 978-952-359-047-2 |
Tila | Julkaistu - 2023 |
OKM-julkaisutyyppi | A3 Kirjan tai muun kokoomateoksen osa |
Julkaisufoorumi-taso
- Jufo-taso 1