Mallitaloista kokemuksen malleja? Modernisoituvat suomalaiset maalaiskodit 1920- ja 1930-luvuilla sosiaalisesti tuotettuna kokemusrakenteena

Tutkimustuotos: VäitöskirjaMonograph

Abstrakti

Tutkin väitöstyössäni muuttuvaa asumisen kokemusta modernisoituvissa maalaiskodeissa 1920- ja 1930-lukujen Suomessa. Työni edustaa laadullista tutkimusta ja sen perusasetelma pohjaa tilan sosiaalisen tuottamisen teoriaan. Menetelmällisesti keskityn työssäni erityisesti tutkimuskäsitteiden avulla tapahtuvaan sisällönanalyysiin. Ymmärrän modernisaation fenomenologisen tutkimusotteen kautta tarkasteltavana ilmiönä. Tutkimuksen keskeisenä analyysin käsitteenä toimii aiemmassa arkkitehtuurin historian tutkimuksessa käytetty anti-moderni modernismi. Sen avulla tarkastelen
maalaiskotien modernisaatiota perinteiden ja uutuuksien yhteensovittamisen tilana.
Maaseudulla asuneiden viljelijöiden ja käsityöläisten kotien modernisaatio tapahtui Suomessakin paikallisten perinteiden ja ylirajaisten modernististen ihanteiden yhteensovittamisena. Teknisten uudistusten hitaahkon etenemisen vuoksi Suomessa merkittävää oli kotien tilajärjestyksen muutokset. Keskeiset aineistoni muodostuvat kolmesta suuremmasta kokonaisuudesta: ensinnä tutkin työssäni maataloudellisten järjestöjen rakennusneuvontaa koskevia arkistoaineistoja sekä niiden toiminnassa tuotettuja rakennusoppaita. Tässä esimerkkitapauksena toimii Pienviljelijäin Keskusliitto. Toiseksi analysoin 1920- ja 1930-luvuilla laadittuja asuintalojen tyyppisuunnitelmia sekä koulutettujen asiantuntijoiden tuottamaa valokuva-aineistoa kodeista
asuinrakennusten ja kodin tilan visuaalisen representoinnin välineinä. Kolmanneksi tutkin 1900-luvulla eri vuosikymmeninä koottuja muistitietoaineistoja asumisen kokemuksen näkökulmasta. Aineistojen kautta valottuu vuorovaikutusverkosto, jossa asuminen muuntuvassa maalaiskodin tilassa ja kokemus siitä muovautuivat.

Tarkastelemalla rakentamista ja asumisen muotoja koskenutta neuvontaa olen havainnollistanut, miten maalaiskotien modernisointi tarkoitti tyypillisesti paitsi kodin tilojen järjestelyä ja määrittelyä niiden toiminnallisuuden kautta, myös asumiseen liittyneiden jatkuvuuksien tunnustamista. Näin funktionalististen suunnittelulähtökohtien toteuttaminen tapahtui perinteisiä rakennusmateriaaleja, rakenneratkaisuja sekä esimerkiksi rakennusten sijoittelun tapoja soveltamalla. Modernisaatio ei tällöin ollut
yhtäkkinen katkos vaan se asettui osaksi vähitellen muuntuvaa arkista asumista. Tämä käy ilmi työn kuvallisen aineiston kautta, jossa tilajärjestelyjä koskeneet uudet opit tehtiin näkyväksi rakennusmestarien ja arkkitehtien piirustuspöydillä laadituilla tyyppisuunnitelmilla. Samaan aikaan, muiden asiantuntijoiden kanssa, monet heistä dokumentoivat valokuvaamalla ihmisten elinolosuhteita ympäri Suomea.
Kuvadokumentaatiolla oli tarkoitus sekä säilyttää uhan alla olevia asumisen ja rakentamisen tapoja että tehdä näkyväksi maaseudun asumiseen liittyviä ongelmakohtia ja niiden parannuskeinoja.

Kirjallinen ja kuvallinen viestintä kohtasivat 1920- ja 1930-lukujen maaseudulla väestöjoukon, jonka koulutustaso oli vielä vaatimaton ja vaihteli kovasti. Samaan aikaan monilla oli vielä kokemusta esimerkiksi savutuvissa asumisesta. Modernisaatiota välittäneet mediat muuttivat kuitenkin vähitellen ihmisten käsityksiä kodin tilojen järjestämisestä. Näin muodostui materiaalinen ja mentaalinen rakenne, jossa kokemus asumisesta muodostui. Tämän kokemuksen reflektointia 1900-luvun kuluessa tarkastelen muistelukerronnan kautta. Väitöstyössäni osoitan, miten asumisen kokemus
modernisoituvissa maalaiskodeissa rakentui vuorovaikutuksessa, johon liittyivät eksperttien asumista ja rakentamista koskeneet kansainväliset opit, ammattilaisten ja maallikkojen käsitykset modernista ja perinteestä sekä opaskirjallisuudessa että aikakauden visuaalisessa kulttuurissa representoidut kotien mallit. Myös asujien henkilökohtainen elämänhistoria loi osan tästä kokemuksen taustasta. Keskeisenä tutkimustuloksena olen työssäni tulkinnut, että asumiseen liittyviä kokemuksia voi tarkastella edellä mainittujen elementtien muodostaman kokemusrakenteen sisällä. Tämä rakenne määritteli rajoja, ehtoja ja ihanteita asumiselle, joiden sisään yksittäiset kokemukset asettuivat. Tätä kautta syntyi myös yhteisiä ja jaettuja kokemuksia, joilla puolestaan oli käänteisesti vaikutus kodin tilan sosiaaliseen tuottamiseen.
AlkuperäiskieliSuomi
JulkaisupaikkaTampere
Sivumäärä390
ISBN (elektroninen)978-952-03-2753-8
TilaJulkaistu - 2023
OKM-julkaisutyyppiG4 Monografiaväitöskirja

Julkaisusarja

NimiTampere University Dissertations - Tampereen yliopiston väitöskirjat
Vuosikerta743
ISSN (painettu)2489-9860
ISSN (elektroninen)2490-0028

Tutkimusalat

  • modernisaatio, anti-moderni modernismi, kokemus, asuminen, maalais- kodit, 1920- ja 1930-luvut

Siteeraa tätä