Abstrakti
Ensimmäisen kahden elinvuoden aikana unen laadussa tapahtuu moninaisia muutoksia. Viimeistään 2-3 kuukauden iässä pisimmät unijaksot alkavat sijoittua yöhön ja päiväunet vähenevät. Noin puolen vuoden ikään mennessä nukahtamisviive lyhenee alle 30 minuuttiin, mikä heijastelee vuorokausirytmin kypsymistä. Lyhyet yöheräämiset ovat yleisiä koko ensimmäisen ikävuoden ajan ja vähenevät vasta toisella ikävuodella itsesäätelyn kehityksen myötä. Pitkittynyt yövalvominen on epätyypillistä kaikissa ikäryhmissä. Pienten lasten uniongelmat ovat yleisiä. Erilaiset ulkoiset tekijät, kuten somaattiset sairaudet, perheen vuorokausirytmi, valaistusolosuhteet ja iltarutiinit, vanhemmuus sekä muutokset kasvuympäristössä vaikuttavat helposti lapsen nukkumiseen. Hoitosuunnitelmaa laadittaessa tulisikin ensimmäisenä kiinnittää huomiota unenhuoltoon jo ennen kuin varsinaisia interventioita suunnitellaan.
| Alkuperäiskieli | Suomi |
|---|---|
| Sivut | 778-784 |
| Sivumäärä | 7 |
| Julkaisu | Duodecim |
| Vuosikerta | 138 |
| Numero | 9 |
| Tila | Julkaistu - 2022 |
| OKM-julkaisutyyppi | A2 Katsausartikkeli tieteellisessä aikakauslehdessä |
Julkaisufoorumi-taso
- Jufo-taso 1