Puheen ymmärtäminen ja ymmärrettävyys suomea toisena kielenä käyttävien lääkäreiden kielitaidon ilmentäjänä

Tässä väitöskirjassa tarkastellaan suomea toisena kielenä käyttävien lääkäreiden kielellisiä haasteita potilastyössä. Tutkimuksen kohteena ovat EU/ETA-alueen ulkopuolella tutkintonsa suorittaneet lääkärit, joiden laillistamisprosessi Suomessa on kesken. Tutkimuskokonaisuudessa keskitytään kielitaidon osa-alueista puheen ymmärtämiseen ja puheen ymmärrettävyyteen, koska niillä on keskeinen rooli potilaan diagnosoinnin ja hoidon kannalta ja ne ovat myös osoittautuneet erityisen haasteellisiksi lääkäreille.

Lääkärin on tärkeää ymmärtää täsmällisesti, mitä potilas hänelle kertoo tilanteestaan, ja potilaan puolestaan on ymmärrettävä saamansa hoito-ohjeet. Tutkimuksessa päähuomion kohteeksi onkin nostettu puheen transaktionaalinen eli merkityksiä välittävä funktio. Tutkimalla kielellisten merkitysten välittymistä lääkärin ja potilaan välisessä keskustelussa saadaan tietoa potilastyössä riittävän kielitaidon määrittelyn tueksi. Lisäksi tutkimus tuottaa uutta tietoa puheen ymmärtämisen prosesseista toisella kielellä. Samalla kehitetään menetelmällisiä ratkaisuja ymmärtämisen tutkimiseksi.

Teoreettisesti ja metodologisesti tutkimus yhdistää psykolingvistisen tutkimuksen ja vuorovaikutustutkimuksen lähestymistapoja, eli ymmärtämistä lähestytään sekä vuorovaikutuksena että yksilön mielensisäisenä prosessointina. Kaikki ymmärtämisongelmat eivät näy keskustelun pinnassa, ja siksi ymmärtämisen tutkimiseen tarvitaan perinteisten vuorovaikutustutkimuksen menetelmien rinnalle myös muita menetelmiä. Aineisto- ja menetelmätriangulaation avulla päästään lähestymään ymmärtämistä kokonaisvaltaisesti.

Tutkimuskokonaisuus koostuu neljästä osatutkimuksesta, joissa hyödynnettiin erityyppisiä aineistoja. Ensimmäisessä ja toisessa osatutkimuksessa käytettiin keskusteluaineistoa, joka on kerätty EU/ETA-alueen ulkopuolella koulutettujen lääkäreiden laillistamisprosessiin kuuluvan potilastentin, eli arvioitavan potilasvastaanoton, yhteydessä. Aineisto koostuu 30 lääkärin yhteensä 87 videoidusta potilasvastaanotosta sekä niihin liittyvistä kirjallisista dokumenteista. Keskusteluja ja niistä laadittuja dokumentteja vertailemalla paikannettiin kohdat, joissa ymmärrys lääkärin ja potilaan välillä katkeaa. Kolmannen osatutkimuksen aineisto on tuotettu koetilanteessa, jossa koehenkilöinä toimivat S2-lääkärit saivat katsottavakseen videolta suomalaisen lääkärin ja hänen potilaidensa keskusteluja, ja heidän tehtävänään oli raportoida, mitä ymmärsivät keskustelun sisällöstä. Aineisto koostuu 11 koehenkilön ääneenajatteluraporteista, joiden semanttisen analyysin avulla selvitettiin, millaisten kielellisten ja kontekstiin liittyvien tekijöiden yhteydessä ymmärtämisongelmia esiintyy. Samalla saatiin tietoa ymmärtämisen prosessoinnista toisella kielellä. Neljännen osatutkimuksen aineisto on tuotettu lääkäreiden laillistamiskokeeseen valmentavan koulutuksen yhteydessä. Se sisältää koulutuksen osallistujien reflektiotekstejä ja fokusryhmäkeskusteluja, joissa osallistujat pohtivat lääkärin työn kielellisiä haasteita. Reflektioaineistoa analysoitiin temaattisen analyysin avulla.

Tutkimuskokonaisuuden tulokset osoittavat, että puheen ymmärtämisen ja ymmärrettävän puheen tuottamisen ongelmat ovat tavallisia B1–B2-tasolla suomea toisena kielenä käyttäville lääkäreille. Potilaan puheesta jää runsaasti yksityiskohtia ymmärtämättä tai tulee ymmärretyksi väärin, eikä lääkäri välttämättä itse tiedosta väärinymmärrystä. Erityiseksi haasteeksi osoittautui potilaiden puheen variaatio sekä puheenaiheiden ennakoimattomuus. Potilaiden käyttämä kieli on erilaista kuin lääkärin ammattikieli, eikä ero ole pelkästään sanastollista vaan ulottuu esimerkiksi siihen, miten selkeästi asioiden ja tapahtumien väliset aikasuhteet ja muut yhteydet on ilmaistu puheessa. Tutkimus osoittaakin, että suomea toisena kielenä käyttävien lääkäreiden kielitietoisuutta on tarpeen tukea liittyen esimerkiksi potilastyössä eteen tulevaan kielelliseen vaihteluun sekä siihen, miten kieli on sidoksissa ammatillisiin prosesseihin, esimerkiksi diagnostiikkaan.

Puheen ymmärtämisen prosessista tutkimus toi esiin sen, että ymmärtäminen voi epäonnistua millä tahansa kielen prosessoinnin tasolla sanantunnistuksesta semanttiseen tulkintaan ja kontekstualisointiin. Tämä selittyy muun muassa prosessoinnin kuormittumisella, joka vaikeuttaa puheen sisällön ennakoimista ja hidastaa kuullun prosessointia. Tutkimus näytti myös, millä tavoin ammatillista tietoa hyödynnetään kuullun prosessoinnissa ja miten ammatillinen päättely voi toisaalta johtaa harhaan.

Tutkimuksen tuloksia hyödynnetään suomea toisena kielenä käyttävien lääkäreiden kielikoulutuksen kehittämisessä, mutta ne ovat sovellettavissa yleisemminkin myös muussa S2-opetuksessa. S2-opettajan on tärkeää tuntea puheen ymmärtämisen prosesseja ja ymmärtämiseen vaikuttavia tekijöitä, jotta kielenoppijaa voidaan ohjata tunnistamaan potentiaalisia ymmärtämisongelmia ja kohdistamaan niihin tarkentavia kysymyksiä. Suomea toisena kielenä käyttävien lääkäreiden kanssa työskenteleviä kollegoja tutkimus auttaa hahmottamaan, millaista noin B2-tasoisen kielenkäyttäjän puheen ymmärtämisen taito käytännössä on.