Rakennusalan kilpailukyky ja rakentamisen laatu Suomessa

Tässä tutkimuksessa arvioidaan rakennusalan kilpailukykyä ja rakentamisen laatua määrittäviä tekijöitä. Rakennusalan toiminta hajautuu arvoketjuihin, jotka kytkevät toisiinsa tilaajat, suunnittelijat, teollisuuden ja rakennusyritykset. Alalla yhteistyösuhteet ovat kuitenkin lyhytaikaisia, mikä vaikuttaa rakentamisen laatuun ja innovatiivisuuteen. Lisäksi tutkimuksessa osoitetaan, että vaikka itse rakentamisessa tuottavuuskasvu on ollut lähes olematonta koko 2000-luvun ajan, rakentamisalan arvoketjussa tuottavuus on kasvanut. Tämä tuottavuuskasvu on siis tapahtunut muilla toimialoilla kuin varsinaisessa rakentamisessa. Tutkimuksessa tarkastellaan myös alan ja sen omistuksen kansainvälisyyttä. Suomen koko rakennusalan yritysten liikevaihdosta vain viitisen prosenttia syntyy ulkomailla. Koska rakennusurakointi edellyttää paikallista läsnäoloa, kansainvälisen kilpailun rooli onkin melko vähäistä erityisesti rakennusurakoinnissa. Sen sijaan rakennustuoteteollisuudessa se on suurempaa. Yllättäen täällä olevat ulkomaalaisomisteiset rakennusalan yritykset osoittautuivat kuitenkin heikommin kannattaviksi kuin kotimaiset yritykset.

Julkinen sektori pystyisi todennäköisesti edistämään rakennusalan innovaatiotoimintaa vaatimalla tilaajana uusia ratkaisuja ja innovatiivisuutta. Tilaajana keskeistä on määritellä tavoitteet, ja laittaa yritykset kilpailemaan nämä vaatimukset täyttävillä teknisillä ratkaisuilla. Julkinen sektori voisi edistää rakennusalan tuottavuuskasvua vaatimalla digitaalista tietomallinnusta, jolloin estettäisiin suunnitteluun liittyvää päällekkäistä työtä ja ongelmakohtia havaittaisiin etukäteen. Keskeistä tuottavuuskasvulle on kuitenkin alan toimijoiden omat toimet. Näitä ovat esivalmistuksen/modulaarisuuden lisääminen ja myös alan yritysten välisen yhteistyön syventäminen. Laatuun voitaisiin puolestaan vaikuttaa aikataulujen paremmalla hallinnalla ja suunnitelmallisuudella. Rakennusalaa myös ohjataan vahvasti säädöksillä ja sääntelyllä. Niiden paremmalla määrittelyllä voitaisiin edistää alan uudistumista. Tarkasti määriteltyjen teknisten ratkaisujen sijasta määräykset tulisi kohdistaa tavoitetasoihin. Tutkimuksessa tuli esiin myös se, että rakennusalan kansainvälistymistä on julkisen sektorin hyvin haastavaa tukea. Tämä johtuu muun muassa rakennusalan yritysten vahvasta ulkomaalaisomistuksesta, jolloin kansainvälistyminen tapahtuu emoyritysten toimesta suoraan. Toisenlainen kansainvälistymisen ulottuvuus syntyy rakennusalan ulkomaisten työntekijöiden merkittävästi roolista. Toiminta samoilla työmailla edellyttää yhteistä kieltä kotimaisten työntekijöiden kanssa. Rakennusalan koulutuksessa olisi siis myös perustutkintotasolla oltava riittävästi pakollisia kieliopintoja.