Roman, Rock, Comic und Film: Innovative Ansätze in der auslandsgermanistischen Literaturdidaktik

Väitöskirja kuuluu saksan kielen ja kulttuurin tutkimuksen alaan. Sen pääkysymyksenä on, miten saksankielistä nykykirjallisuutta ja -kulttuuria voitaisiin opettaa saksan kielen yliopisto-opinnoissa saksankielisten maiden ulkopuolella. Esimerkit on poimittu Tampereen yliopiston saksan kielen oppiaineen opetuksesta eri vuosilta. Kielitieteellisessä keskustelussa esitetään usein, että yliopistossa annettavalla kirjallisuuden ja kulttuurin opetuksella tulisi olla yhteys käytäntöön ja nykyhetkeen ja että sen tulisi olla soveltavaa ja ongelmalähtöistä. Tähän keskusteluun nivoutuvassa väitöskirjassa tarkastellaan kirjallisuuden (ja kulttuurin) yhteiskunnallista merkitystä, luettavien ja tematisoitavien teosten valintaa sekä teosten käsittelyä opetuksessa. Väitöskirjassa vastataan empiirisesti kysymyksiin siitä, mihin kirjallisuuden muotoihin nykyopiskelijat mieluiten tutustuvat opetuksessa, mitä oppimismuotoja he suosivat ja millaisia uusia osaamisen osoittamisen tapoja he toivovat. Väitöskirjassa esitellään myös opintojaksoilla toteutettuja tutkimusprojekteja, joissa on tarkasteltu tulevaisuuden vaatimuksiin vastaavan kirjallisuus- ja kulttuuriopetuksen suunnittelua sekä toteutus- ja arviointitapoja. Opetusprojektien kuvausten yhteydessä eritellään tietoja, valmiuksia ja osaamista, joita opiskelijoille voidaan välittää ja joita he voivat työstää ja omaksua. Väitöskirja sisältää yhteenvedon ja kuusi tieteellistä artikkelia. Yhteenvedossa kuvataan yksittäisten artikkelien pääsisältö ja tuodaan esiin artikkelien välisiä yhteyksiä ja suhteita sekä täydennetään ja kerrataan niitä. Yhteenvedon tärkeänä tavoitteena on edistää työn kansainvälistä vertailukelpoisuutta, jotta eri maissa toimivat kollegat voisivat saada siitä virikkeitä omaan toimintaansa. Yhteenvedon lopuksi käsitellään lyhyesti sitä, miksi kirjallisuuden roolia tiettyä kieli- ja kulttuurialuetta koskevissa opinnoissa ei voida sivuuttaa.

Artikkelit on julkaistu vuosina 2017–2021 konferenssijulkaisuissa, kokoomateoksissa tai ammattilehdissä. Ne on nimetty ilmestymisensä mukaisessa aikajärjestyksessä (I–VI). Seuraavassa niitä käsitellään kuitenkin temaattisen jaottelun mukaisesti edeten kirjallisuudesta (kapeasti ymmärrettynä) kaunokirjallisten teosten parateksteihin, filmatisointeihin ja elokuvaversioiden vertailevaan käsittelyyn ja edelleen sarjakuviin ja rocklyriikkaan.

Vuonna 2020 julkaistussa artikkelissa (IV) arvioidaan modernin nuorisoromaanin käyttöä oppimateriaalina Gegenwartsliteratur-nimisellä opintojaksolla. Artikkelissa tarkastellaan paitsi kaunokirjallisen tekstin käsittelyä opetuksessa myös sen didaktisointiin, journalistiseen kirjallisuuskritiikkiin ja tekstin käännettävyyteen liittyviä kysymyksiä. Erityisesti reaalioiden käännettävyys osoittautui silmiä avaavaksi näkökulmaksi sen kannalta, mitä kaikkea tekstiin kätkeytyy ja on siitä luettavissa sekä millaista tietämystä lukijalla on oltava etukäteen tai hänen on hankittava jälkikäteen. Tulokset voidaan nähdä perusteluna sille, miten tärkeää on käsitellä myös ajankohtaisia ja kääntämisen kannalta relevantteja (kaunokirjallisia) tekstejä ja hylätä aikaisempien vuosikymmenten ja -satojen niin sanotuista klassikoista koostuva kaanon.

Vuoden 2019 ensimmäisen artikkelin (III) aiheena ovat kirjalliset paratekstit, suomalaisista romaaneista tehtyjen saksannosten maallikkokritiikit, joita käsiteltiin Literaturkritik-opintojaksolla. Maallikkokritiikkejä verrattiin sisällönanalyysin keinoin sanomalehtien kulttuurisivuilla perinteisesti julkaistaviin arvioihin. Työskentelymuotoa käytettiin, jotta voitiin siirtyä irrallisista teksteistä kirjallisuuden maailman eri toimijoihin ja mekanismeihin. Tavoitteena oli oppia tunnistamaan mainittuja toimijoita ja mekanismeja sekä laajentaa käsitystä kirjallisuudesta siten, ettei sitä tarkastella yksinomaan taiteena vaan myös tuotteena ja käyttöesineenä.

Vuoden 2019 toisessa artikkelissa (II) tarkastellaan elokuvan käyttöä opetuksessa. Painopisteenä ovat erityisesti kirjallisten teosten filmatisoinnit ja vanhoihin alkuperäisteksteihin liittyvät lukuaineistot. Artikkelissa pohditaan, miten lukuaineistoja voidaan lähestyä kielenoppijan näkökulmasta ja miten elokuvataide voi näin ollen alentaa kynnystä tutustua alkuperäisteksteihin. Filmatisointi nähdään yhtenä mahdollisuutena osoittaa arvostusta kirjallisuutta kohtaan, sillä tavallisesti ainoastaan erityisen menestyneitä kirjallisia teoksia sovitetaan elokuvien ja muiden medioiden muotoon. Kirjallisuuteen lasketaan kuuluviksi myös elokuvan ja sarjakuvan kaltaiset taidemuodot, sillä kirjallisuus ei ole vain kansien välissä olevaa painettua paperia vaan kaikkea sitä, mikä on monikerroksista ja tulkinnanvaraista. Vuodelta 2017 peräisin olevassa artikkelissa (I) käsitellään humoristista aineistoa, josta on tehty filmatisoinnit niin Suomessa kuin Saksassakin ja joka siten avaa kiinnostavia mahdollisuuksia elokuvien vertailuun. Elokuvaversioita on hyödynnetty ahkerasti erilaisissa opetustilanteissa kirjoitelmien aiheista aina opiskelijoiden tekemiin elokuva-analyyseihin. Artikkelissa niitä analysoidaan sekä perusteellisten kohtausluettelojen avulla että tunnettuihin tilateorioihin tukeutumalla, ja samalla haetaan kielitieteellistä lähestymistapaa elokuvaan.

Vuonna 2021 julkaistu artikkeli (VI) kuuluu samaan aihepiiriin, sillä siinä analysoidaan elämäkerrallisia sarjakuvatarinoita sarjakuvan käsitteiden avulla. Artikkelin sysäyksenä toimi teosten käsittely opiskelijoiden kanssa Deutsche Geschichte(n) im Comic -opintojaksolla. Analyysissa pohditaan kahden Berliinin muurin murtumista ja DDR-menneisyyttä käsittelevän sarjakuvajulkaisun käyttötapoja opetuksessa sekä mahdollisia kohderyhmiä.

Vuoden 2021 jälkimmäisen artikkelin (V) kohteena on Rammstein-yhtyeen laululyriikka, joka oli Intertextualität in der Rocklyrik -opintojakson keskiössä. Opintojaksolla käsiteltiin intertekstuaalisuutta ilmiönä ja arvioitiin opiskelijoiden todelliselle yleisölle pitämiä esitelmiä. Kirjallisuudesta ja sen tulkinnasta tehtiin näin keino edistää tulevassa ammatissa tarvittavaa osaamista, kuten esitelmien pitämistä ja julkista esiintymistä. Artikkelissa osoitetaan, miten tämän kaltaisia harjoituksia voidaan hyödyntää kirjallisuuden opetuksessa.

Kaiken kaikkiaan artikkeleista tehdyt päätelmät viittaavat siihen, että kirjallisuuden opetuksessa kannattaa luopua jäykästä (kansallisesta) kirjallisuuden kaanonista ja siirtää katse esimerkinomaisesti käsiteltäviin nykykirjallisuuden teoksiin ja kirjallisuuden ajattomien klassikoiden moderneihin tulkintoihin. Kirjallisuuden käsite ymmärretään väitöskirjassa laajasti, sillä se kattaa myös esimerkiksi elokuvan, sarjakuvan ja laululyriikan. Opetusmenetelmät, analyysitavat ja tehtävänannot liittyvät saksan kielen opetuksen osaamistavoitteisiin, nivoutuvat motivoivalla tavalla projekteihin ja sisältävät paljon yhtymäkohtia yliopiston ulkopuoliseen maailmaan.