Sohvaperunoita ja kuppikuntia: tapahtumien turvallisuus ja osallistumisen muodot koronakriisin jälkeisessä ajassa

Tapahtumat ovat koronakevään myötä saaneet uusia muotoja. Fyysisen läsnäolon on monin paikoin korvannut kotisohvalta käsin katsottava live-lähetys tai muu striimausvaihtoehto. Ne tapahtumat, jotka on pystytty koronarajoitusten puitteissa toteuttamaan, ovat joutuneet huolehtimaan osallistujien turvallisuudesta mittavin poikkeusjärjestelyin. Tämä herättää pohtimaan, voiko fyysinen läsnäolo olla jatkossa luksusta vain pienelle osallistujakunnalle, kun taas suurin osa väestöstä osallistuu tapahtumiin digitaalisesti. Samalla yhteisöllisyyden muodot ja tapahtumien rooli yhteisöllisyyden vahvistajina jopa kokonaisten kaupunkien tasolla muuttuvat väistämättä.