Suhteellisen iän yhteys PISA 2018 -tutkimuksen lukutaidon ja matematiikan arviointialueiden tuloksiin Suomessa

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten oppilaiden suhteellinen ikä oli yhteydessä lukutaidon ja matematiikan arviointialueen tuloksiin Suomessa PISA 2018 -tutkimuksessa. Tarkoituksena oli lisäksi selvittää, miten suhteellinen ikä oli yhteydessä oppilaiden lukutaidon ja matematiikan arviointialueen tuloksiin, kun oppilastausta- ja koulutustekijöitä sekä non- ja metakognitiivisia tekijöitä huomioitiin. Tutkimusaineistona käytettiin Suomessa kerättyä PISA 2018 -aineistoa, josta tämän tutkimuksen analyyseihin sisällytettiin 5057 15–16-vuotiasta oppilasta. Suhteellisen iän sekä taustatekijöiden yhteyttä luku-taidon ja matematiikan tuloksiin selvitettiin suorittamalla lineaarinen regressioanalyysi erikseen kummallekin arviointialueelle. Lineaarisissa regressiomalleissa selitettäviksi muuttujiksi asetettiin lukutaidon ja matematiikan osaamista kuvaavat muuttujat. Selittäviksi muuttujiksi asetettiin suhteellista ikää kuvaava muuttuja sekä yhteensä 23 suhteellisen iän ilmiön tutkimuskirjallisuuden perusteella valittua taustatekijää. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että suhteellisella iällä on pieni mutta tilastollisesti merkitsevä yhteys sekä lukutaidon että matematiikan pistemääriin siten, että suhteellisesti nuorimmat oppilaat suoriutuivat heikommin kummallakin arviointialueella. Tulos on pääosin linjassa suomalaisen ja kansainvälisen tutkimuskirjallisuuden kanssa. Tulokset osoittivat lisäksi, että suhteellinen ikä säilyttää itsenäisen selitysvoimansa lukutaidon ja matematiikan pistemäärien vaihtelussa myös silloin, kun oppilastausta- ja koulutustekijät sekä non- ja metakognitiiviset tekijät on otettu huomioon. Nämä tekijät eivät siis toimi selityksenä sille, miksi suhteellisesti nuorimmat saavat keskimäärin heikompia pistemääriä PISA-testeistä. Kaikilla tutkituilla taustatekijöillä voitiin aikaisemman suhteellisen iän ilmiön tutkimuskirjallisuuden perusteella olettaa olevan yhteyttä suhteelliseen ikään, joten tulos oli osittain ristiriidassa tutkimuskirjallisuuden kanssa. Tulosten perusteella voidaan tulkita, että suhteellisesti nuorimmat oppilaat suoriutuvat Suomessa heikommin vielä 15–16-vuotiaana lukutaidon ja matematiikan arviointialueilla sen takia, että he ovat syntyneet loppuvuodesta. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että suhteellisen iän ilmiöön tulisi kiinnittää huomiota koulumaailmassa alakouluikäisten oppilaiden lisäksi myös yläkouluikäisillä oppilailla.