Suomalaisen hevosrodun synty: Maatiaishevonen ja kotieläinjalostuksen kansainvälinen murros 1893–1907

Tutkimustuotos: VäitöskirjaMonograph

Abstrakti


Osoitan väitöskirjassani nykyään seurattavien kotieläinten jalostusperiaatteiden synnyn suomalaisen hevosrodun perustamisvaiheiden kautta. Puhtaan rodun jalostusteorialla oli käänteentekevä merkitys kotieläinten jalostukseen Euroopassa 1800­-luvulla. Eläinten jalostus ei ollut ajatuksena uusi, mutta uusi teoria pysäytti eri eläinkantojen sekalaiset risteytykset, tieteellistytti jalostuksen ja nosti eläinten luokittelun perustaksi rodun käsitteen sen modernissa merkityksessä. Keskipisteeseen nousivat modernin eläinjalostuksen käsitteet, rotu ja sen kantakirja.

Koska tutkin suomalaista hevosjalostusta kotieläinjalostusteorioiden kansainvälisessä murroskohdassa, sitä ei voi nähdä vain kansallisena liikkeenä. Tutkimukseni yksi tärkeä näkökulma on jalostuksen eurooppalainen oppihistoria ja tieteellistyminen. Sitä kautta analysoin, miten kansainväliset eläinjalostusvaikutteet ja kansalliset hevostarpeet yhdistyivät suomalaisessa hevosjalostuksessa. Tutkin väitöskirjassani, miten kansainvälisestä kantakirjainnovaatiosta muodostui hevosjalostuksen perusta Suomessa vuosina 1893–1907. Tutkimukseni osat ovat suomalaisen hevosen kantakirjan kolmivaiheisen institutionalisoitumisprosessin mukaan innovaation tulo Suomeen (1891–1895), järjestelmän rakentuminen (1893–1899) ja aatteen valtakunnallinen läpimurto (1900–1907). Aikarajaus alkaa Suomen ensimmäisen kantakirjahevosen valitsemisesta paikalliseen Uudenmaan ja Hämeen läänien maanviljelysseuran kantakirjaan ja päättyy suomalaisen hevosrodun valtakunnallisen valtion kantakirjan läpimurtoon. Tähän väliin mahtuvassa suomalaisen hevosrodun syntyprosessissa on yhteneväisyyksiä innovaatioteorioihin, joista olen seurannut Everett M. Rogersin teoriaa innovaatiota koskevasta päätöksenteosta.

Tutkimukseni paljastaa kantakirjan hallinnoinnista muodostuneen kilpajuoksun kansalaisyhteiskunnan ja valtionhallinnon välillä. Kantakirjasta kilpailivat Uudenmaan ja Hämeen läänien maanviljelysseura, senaatin maataloushallinto ja hevosjalostuksen ympärille perustettu Hippos­-yhdistysliike. Yksilön merkitys näkyi siinä, että eri tahojen kantakirjat henkilöityivät vahvasti yksittäisiin toimijoihin. Tutkimukseni useat tasot selittävät siten lähdeaineiston laajuuden. Päälähteet ovat maataloushallinnon, seurojen ja virkamiesten arkistot sekä muu viranomaisaineisto ja aikalaiskirjoitukset.

Tutkimukseni osoittaa, että kantakirjakirjainnovaatio tuotiin Suomen hevosjalostuksen perustaksi kansainvälisen kotieläinjalostusteorian ja kansallisten hevostarpeiden yhteisvaikutuksesta. Ylirajaisen kotieläinjalostusliikkeen rantautumisessa suomalaiseen hevosjalostukseen oli omat erityispiirteensä. Valtion vahva puuttuminen kantakirjan hallinnointiin heti innovaation käytäntöön viennin alusta alkaen oli yleisesti yhdistyksiä harvinaisempaa. Vielä erikoisempaa oli, että kantakirja kohdistettiin yksin kotimaiseen, alkuperäiseen hevostyyppiin. Yleisesti osa maatiaiseläimistä ehti hävitä, ennen kuin ne otettiin järjestelmällisen jalostuksen piiriin. Kotieläinjalostuksen kansainvälisessä modernisaatiossa harvinaislaatuisesti hevosjalostuksen perustaksi nousi Suomessa yhden rodun – maatiaishevosen – valtakunnallinen kantakirja. Valinnan keskeisenä perusteena oli hevosvoiman käyttötarve, monipuolisen työhevosen ensisijaisuus. Maa-­ ja metsätalouden sekä liikenteen teknologisen järjestelmän tärkeä osa, maatiaishevonen oli joutunut kovan muutospaineen alle etenkin maatalouden hevosvetoisten koneiden kehityksen seurauksena. Teoreettisen viitekehyksen tutkimukselle antaa tätä kautta myös Thomas P. Hughesin teknologisen järjestelmän käsite.

Yhtenäisen eläinrodun muodostaminen on pitkä prosessi – jossa käytäntö ja ideologia eivät aina ole ristiriidattomia –, mutta kantakirjan perustamisen seurauksena suomalaista maatiaishevosta voitiin alkaa jalostaa rotuna oman rotumääritelmän mukaisesti. Suomenhevosen – kuten suomenkarjan – olemassaolon nykypäivän suojeltuna alkuperäisrotuna mahdollisti siten eurooppalaisen puhtaan rodun jalostusteorian sovellus maatiaiseläimiin 1800­-luvun lopulla. Yhtenä maatiaiseläinjalostuksen edelläkävijänä Suomi toi kotieläinjalostuksen kansainväliseen modernisaatioon oman erityislaatuisuutensa. Suomessa hevonen puolestaan oli kotieläimistä yhtenä keskeisenä esikuvana yleiselle jalostuksen modernisaatiolle, joka myöhemmin laajeni koskemaan kotieläinjalostusta kokonaisuudessaan.
AlkuperäiskieliSuomi
JulkaisupaikkaTampere
KustantajaTampere University
ISBN (elektroninen)978-952-03-2031-7
ISBN (painettu)978-952-03-2030-0
TilaJulkaistu - 2021
OKM-julkaisutyyppiG4 Monografiaväitöskirja

Julkaisusarja

NimiTampere University Dissertations - Tampereen yliopiston väitöskirjat
Vuosikerta442
ISSN (painettu)2489-9860
ISSN (elektroninen)2490-0028

Siteeraa tätä