Toimintakyky hoivapolitiikan ja hoidon arjen risteyksessä: Ikääntyneiden ympärivuorokautisen hoidon asukkaiden, heidän perheenjäsentensä sekä hoitajien käsityksiä toimintakyvystä ja kuntoutuksesta

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, mitä ikääntyneen ihmisen toimintakyky, sen arviointi ja kuntoutus ovat ympärivuorokautisen pitkäaikaishoidon asukkaiden, heidän perheenjäsentensä ja hoitajien näkökulmasta. Aineisto koostui ympärivuorokautisessa pitkäaikaishoidossa asuvien vanhojen ihmisten (n=16), heidän perheenjäsentensä (n=16), sekä siellä työskentelevien hoitajien (n=24) yksilöhaastatteluista. Aineisto kerättiin kahdeksasta eteläsuomalaisesta ikääntyneiden ympärivuorokautista pitkäaikaishoitoa tarjoavasta yksiköstä.

Tutkimus koostui neljästä osajulkaisusta ja yhteenveto-osasta. Ensimmäisessä osajulkaisussa tarkasteltiin, miten asukkaat ja hoitajat ymmärtävät toimintakyvyn. Toisessa osajulkaisussa selvitettiin hoitajien käsityksiä toimintakyvyn arvioinnista osana hoitotyötä. Kolmannessa osajulkaisussa selvitettiin, miten hoitajat ja asukkaat ymmärtävät kuntoutuksen. Neljännessä osajulkaisussa tarkastelun kohteena oli perheenjäsenten rooli ympärivuorokautisessa pitkäaikaishoidossa erityisesti siitä näkökulmasta, miten he tukevat läheisensä toimintakykyä.

Tulokset osoittivat, että toimintakyky ja sen tukemiseen tähtäävät toiminnot ovat ympärivuorokautisessa pitkäaikaishoidossa monitulkintaisia ja osittain epäselviä. Hoitajien puheessa ympärivuorokautisen pitkäaikaishoidon asukkaiden toimintakyky oli abstrakti ja moniulotteinen ilmiö, mutta sillä tarkoitettiin myös konkreettisia päivittäistoimintoja kuten liikkumista ja hygienian hoitoa. Asukkaiden puheessa toimintakyky esiintyi laajempana ilmiönä. Asukkaat puhuivat päivittäisten toimintojen lisäksi näkemisestä, kuulemisesta, piirtämisestä ja television katselusta. He myös liittivät toimintakyvyn osaksi elämänkulkua. Hoitajien puheessa korostui ristiriita toimintakyvyn mittaamisen ja hyvän hoidon välillä. Mittaamiskäytännöt koettiin periaatteessa hyödyllisinä, jos niitä olisi käytetty paremmin hyväksi hoitajien päivittäisessä työssä. Toimintakyvyn mittaaminen kuvattiin ulkopuolisten tahojen vaatimusten täyttämisenä eikä ensisijaisesti asukkaiden tarpeisiin vastaamisena.

Kuntoutus nähtiin tärkeänä osana ympärivuorokautista hoitoa, mutta sitä oli hankala määritellä. Hoitajat kuvasivat kuntoutuksena kuntouttavaa hoitotyötä, jota he kertoivat toteuttavansa laajasti osana päivittäistä työtään. Asukkaat taas eivät kokeneet hoitajien toimia kuntoutuksena, vaan kuntoutusta odotettiin muilta ammattilaisilta kuten fysioterapeutilta. Perheenjäsenille toimintakyvyn ylläpitämiseen yhdistyi sosiaalisten kontaktien tarjoaminen ja niiden ylläpitäminen. Lisäksi sellainen toiminta, joka huomioi heidän läheisensä yksilölliset toiveet ja tavat ja näin ollen tuki asukkaan kohtaamista yksilönä, oli heille keskeistä toimintakyvyn säilyttämisessä.

Tulokset osoittivat toimintakyky-käsitteen monimutkaisuuden sekä hoivapolitiikan sanastossa että osana ympärivuorokautisen hoidon arkea. Kun toimintakyvystä puhuttiin hoivapoliittisena asiana, se liitettiin aktiivisuuteen sekä hoidon ja sen laadun mittaamiseen. Toimintakyky kuitenkin hahmottui erilaisena, kun siitä puhuttiin osana ympärivuorokautisen hoidon arkea. Tällöin haastateltavien puheessa korostuivat elämän mielekkyys, vuorovaikutus, elämänkulku ja hoidon niukat resurssit.

Politiikkadokumenttien tavoitteiden ymmärtäminen, konkretisoiminen ja saavuttaminen on vaikeaa, jos käsitteet ovat epäselviä tai eivät vastaa käytännön työssä vallitsevia käsityksiä ja arvostuksia. Ympärivuorokautisen hoidon suunnittelussa ja järjestämisessä on tärkeää huomioida paitsi poliittiset tavoitteet ja keinot myös hoidon arjen realiteetit ja edellytykset. Jotta toimintakyky ei redusoituisi pelkästään mittaristojen tuottamaksi numeeriseksi tiedoksi, on toimintakykyyn liittyvässä sanastossa kokemukselle, sosiaaliselle vuorovaikutukselle ja hoidon jatkuvuudelle saatava vahvempi asema. Kun ympärivuorokautisessa pitkäaikaishoidossa tavoitellaan toimintakyvyn ylläpitämistä ja kuntoutumista, on samalla pidettävä huolta siitä, että ne eivät häivytä alleen ympärivuorokautisen hoidon asukkaiden oikeutta hoivaan ja arvokkaaseen elämään.