Toisto journalismin kentällä: Etnografiseen aineistoon perustuva mallinnus journalismiprofession kentän sisäisestä dynamiikasta

Tutkimus paneutuu journalismin ammatillisuuteen eli professionalismiin etnografisen aineiston avulla. Se tarkastelee professionalismia ja toimitustyön käytäntöjä arjen tasolla ja rakentaa teoreettisen mallin siitä, miten professio jokapäiväisessä työssä toiminnan kautta määrittelee omaa kenttäänsä. Työ tarkastelee professionalismia dynaamisena, alati tuotettavana ja muuttuvana kulttuurina ja paneutuu erityisesti toimijoiden rooliin ja kentän sisäiseen kamppailuun professionalismin määrittelyssä. Toimijuuden jäljittämiseksi journalistisia käytäntöjä tarkastellaan yksityiskohtaisesti, niiden merkityksiä ja niiden syntyyn vaikuttaneita valtasuhteita jäljittäen. Tutkimuksen etnografinen aineisto on kerätty Hämeen Sanomien ja Etelä-Suomen Sanomien toimituksissa 2003–2004, ennen digitalisaation aikaan saamia suuria muutoksia. Tämän ansiosta aineisto antaa mahdollisuuden keskittyä pysyvyyteen ja arkisen toiminnan kautta tapahtuviin muutoksiin sekä kehitellä tältä pohjalta teoreettista mallia ja käsitteistöä, joiden avulla ymmärtää aiempaa paremmin toimijuutta ja sen merkitystä journalismissa. Tätä ymmärrystä on journalismin tutkimuksen piirissä peräänkuulutettu 2000-luvun alusta lähtien, ja sen voi nähdä merkitykselliseksi nykyisen, alati muuttuvan journalismin tutkimukselle.

Tutkimuksessa yhdistyy kolme erilaista teoriaa: professionalismin teoria, kenttäteoria ja performatiivisuuden teoria. Niistä jokaisella on tutkimuksessa oma, erilainen tehtävänsä. Professionalismi on kohde, josta tutkimus tuottaa tietoa ja jonka teoriaa se kehittää. Professionnalismikäsityksen lähtökohtana puolestaan on Pierre Bourdieu’n kenttäteoriaan nojaava ajatus, jonka mukaan jounalismiprofessio on tiedollinen yhteisö. Professiota yhdistää sen doxa, jaettu tietämisen tapa, joka määrittää journalismin kenttää. Profession tehtävänä on yhtäältä ylläpitää ja puolustaa omaa kenttäänsä mutta samanaikaisesti myös jatkuvasti määritellä sitä uudelleen, jotta se säilyttää elinvoimansa. Kentän ylläpitävän ja uudistavan toiminnan erittelyssä tutkimus hyödyntää Judith Butlerin kehittämän performatiivisuuden teorian käsitteitä. Ne toimivat teoreettis-metodologisena välineenä aineiston analyysissa. Tämän teorian mukaan tuotamme todellisuutemme jatkuvissa toistoissa, joista valtaosa on uusintavia eli ylläpitää vallitsevaa tilannetta. Jatkuvan toiston vaatimus avaa kuitenkin mahdollisuuden myös toisin toistamiselle, joka puolestaan voi horjuttaa vallitsevaa tilannetta.

Työn keskeinen tulos on etnografisen aineiston perusteella luotu malli journalismiprofessiosta. Se jaottelee toimitustyön käytännöissä tapahtuvan toiston kolmeen eri lajiin, joilla kullakin on oma tehtävänsä journalismin kentän määrittelyssä. Nämä toiston lajit ovat riittävä, ideaalinen ja dynaaminen toisto. Riittävässä toistossa profession periaatteet sovittuvat yhteen mediayrityksen ja ympäröivän yhteiskunnan tavoitteiden kanssa ja toisto ylläpitää vallitsevaa tilannetta. Riittävään toistoon sisältyy kuitenkin jatkuva huoli journalismiprofession ideaalien toteutumisesta ja kentän riippumattomuudesta. Tästä seuraa ideaalien ylläpitämiseen tähtäävää toisin toistamista, ideaalista toistoa. Ideaalinen toisto huolehtii ennen kaikkea kentän rajojen puolustamisesta. Se pyrkii haastamaan riittävää toistoa, mutta samalla se ylläpitää journalismiprofession jaettua, vallitsevaa doxaa. Dynaaminen toisto sen sijaan kritisoi nimenomaan vallitsevaa doxaa ja pyrkii horjuttamaan ja uudistamaan sitä. Se hakee vaikutteita yhteiskunnan muilta kentiltä, kuten taloudesta, teknologiasta, politiikasta tai taiteesta, ja pyrkii tätä kautta määrittelemään journalismin kenttää uudelleen ja säilyttämään sen hallitun epävakauden, joka mahdollistaa elinvoimaisuuden muuttuvassa yhteiskunnassa.