Tuki ja toimijuus äitien vertaisryhmässä: Kokemuksia toimintaan osallistumisesta

Tässä sosiaalipolitiikan alaan kuuluvassa väitöstutkimuksessa tarkastelen äitien toimijuutta ja sen reunaehtoja vertaisryhmässä. Nyky-yhteiskunnassa äitien toimijuuteen kohdistuu ankaria vaatimuksia, jotka syventävät heidän tuen tarpeitaan. Äärimmilleen viety lapsikeskeisyys ja äitien uhrautuvuus ovat ihanteita, jotka kuuluvat länsimaissa vallitsevaan intensiivisen äitiyden ideologiaan. Samalla hyvinvointivaltiolliset turvaverkot äitien ympärillä ovat hapertuneet. Haurastuvassa hyvinvointivaltiossa lapsiperheiden välisen solidaarisuuden ja vertaistuen vahvistaminen on tärkeää heidän jaksamisensa tukemiseksi. Äitien toimijuutta ja sen reunaehtoja tarkastelemalla tutkimukseni tuottaa tietoa siitä, miten vertaisryhmä voi vastata heidän avun tarpeisiinsa. Lähestyn äitien toimijuutta ja sen reunaehtoja kysymällä, 1) millaiseksi äitien toimijuus rakentuu vertaisryhmässä ja 2) mitkä tekijät ryhmässä tukevat ja mitkä rajoittavat äitien toimijuutta.

Toteutan tutkimukseni tarkastelemalla äitien kokemuksia vertaisryhmätoimintaan osallistumisesta. Metodologiselta otteeltaan tutkimus on fenomenologis-hermeneuttinen eli kokemuksia kuvaamaan, tulkitsemaan ja ymmärtämään pyrkivä. Lähestyn äitien kokemuksia kolmen väitöskirjaan kuuluvan osatutkimuksen ja niiden aineiston perusteella. Osatutkimukset tarkastelevat heidän osallistumiskokemuksiaan ryhmässä toteutuvan oman ajan, vertaistuen ja ammatillisen auttamistyön näkökulmista. Niiden ensisijaisena aineistona ovat 23:n vertaisryhmätoimintaan osallistuneen äidin teemahaastattelut. Täydentävänä aineistona ovat muistiinpanot, jotka perustuvat ryhmässä puolen vuoden ajan tekemääni osallistuvaan havainnointiin.

Tutkimuksessani olen jäsentänyt vertaisryhmätoimintaan osallistuneiden äitien toimijuuden kolmeen ulottuvuuteen, jotka ovat kannateltu, omaehtoinen ja äitiyttä tukeva toimijuus. Kannateltu toimijuus ilmenee vertaisryhmätoiminnan rajojen asettamisena ja toteutuu ammatilliseen tukeen nojautuen. Omaehtoinen toimijuus puolestaan rakentuu hoivavelvoitteista vapaana ja suuntautuu äitien omiin tarpeisiin. Äitiyttä tukeva toimijuus muotoutuu yhdessä vertaisten kanssa ja ilmenee äitiydelle tukea antavina tekoina. Tutkimukseni perusteella äitien toimijuutta tukevia tekijöitä ovat ammattilaisten tuki, lastenhoitoapu ja vertaistuki. Sitä kuitenkin rajoittavat vertaisryhmätoiminnan resurssit.

Tulokset osoittavat, että äitien toimijuutta tukevat tekijät ovat luonteeltaan relationaalisia. Ne edellyttävät suhteita ihmisiin, jotka ovat halukkaita antamaan apuaan. Väitän kuitenkin, että suhteet toisiin eivät takaa tuen saamista. Oleellista on, että äidit voivat ilmaista vertaisryhmässä omaa haavoittuvuuttaan. He kertovat, miksi tarvitsevat tukea ja myös tulevat autetuiksi. Se mahdollistaa oman menneisyyden reflektoinnin ja traumaattisten kokemusten käsittelyn. Vähitellen lopputuloksena voi olla merkittävienkin elämänmuutosten tekeminen. On tärkeää, että äideillä on hetkiä, joiden aikaan he tulevat kohdatuiksi kokonaisina ihmisinä – omine haavoittuvuuksineen ja elämässä kohdattuine kolhuineen. Se edellyttää suhteita, jotka kannattelevat silloinkin, kun hoivavastuu ja esimerkiksi taloudellisten resurssien vähyys uuvuttavat.