Vaihtuvapääomainen sijoitusyhtiö

Sijoitusrahastoilla voi olla erilaisia oikeudellisia rakenteita. Käytännön oikeuselämän ja liiketoiminnan näkökulmasta ei ole yhdentekevää, mikä oikeudellinen rakenne sijoitusrahastolle perustamisen yhteydessä valitaan. Jotkin rakenteet soveltuvat tiettyihin tarkoituksiin toisia paremmin. Sopimusperusteiset sijoitus- ja erikoissijoitusrahastot ovat nykyään ainoa oikeudellinen muoto, joka Suomen lainsäädännön mukaan on yksinomaan rahastotoimintaan tarkoitettu. Tässä tutkimuksessa tutkitaan vaihtuvapääomaista sijoitusyhtiörakennetta, joka on sijoitusrahastojen oikeudellinen muoto, jota Suomen lainsäädäntö ei tunne. Tutkimuksen tutkimuskysymykset ovat seuraavat:

1) Millainen oikeudellinen instituutio vaihtuvapääomainen sijoitusyhtiö on ja miten siitä on säännelty kansainvälisesti johtavissa sääntelyjärjestelmissä?

2) Onko vaihtuvapääomaisista sijoitusyhtiöistä perusteltua säätää Suomessa rahastosääntelyn kilpailukyvyn näkökulmasta ja jos on, miten sääntely tulisi toteuttaa?

Tutkimuksessa hyödynnetään de lege ferenda -metodia, jonka tavoitteena on avustaa lainsäätäjää arvioimalla ja tuottamalla erilaisia ratkaisumalleja, joihin oikeudellinen sääntely voisi tulevaisuudessa perustua. Apumetodina käytetään oikeusvertailua.

Vaihtuvapääomaisella sijoitusyhtiöllä tarkoitetaan yhtiömuotoista rahastoa, jossa on vaihtuva osakepääoma, jonka määrä voi muuttua osakkeiden merkitsemisen ja lunastamisen seurauksena. Yhtiömuotoisessa rahastossa olevan varallisuuden omistaa erityinen yhteiseen sijoitustoimintaan tarkoitettu osakeyhtiö eli yhtiömuotoinen rahasto, jonka osakkeet rahastosijoittajat omistavat. Osakkeenomistajan vastuu on rajoitettu siihen pääomaan, jonka osakkeenomistaja on sijoittanut sijoitusyhtiöön. Vaihtuvapääomainen sijoitusyhtiö jakaantuu alarahastoihin, joiden varat ja velvoitteet ovat toisistaan erillisiä.

Vaihtuvapääomainen sijoitusyhtiö on ollut avointen rahastojen kansainvälinen standardirakenne 1990-luvulta lähtien, minkä vuoksi siitä on säädetty useiden keskeisten rahastovaltioiden lainsäädännössä. Euroopassa rahastosääntelyä koskeva lainsäädäntökilpailu on ollut sangen aktiivista. Yksi rahastosääntelyä koskevan lainsäädäntökilpailun tärkeistä osa-alueista on rahastojen oikeudellisiin rakenteisiin kohdistuva kilpailu, jolloin kilpaillaan siitä, mikä lainkäyttöalue pystyy tarjoamaan sääntelyssään monipuolisimman valikoiman rahastojen oikeudellisia rakenteita. Lainsäädäntökilpailun seurauksena rahastotoimintaa on viime vuosikymmenien aikana keskittynyt sellaisiin maihin, joissa on panostettu mahdollisimman toimiviin ja monipuolisiin sääntelyratkaisuihin.

Tässä tutkimuksessa päädytään johtopäätökseen, että Suomessa tulisi mahdollistaa rahastojen perustaminen vaihtuvapääomaisessa sijoitusyhtiömuodossa, jotta Suomen rahastosääntely pysyisi kansainvälisessä sääntelykehityksessä mukana. Suomen kannalta on perusteltua harjoittaa puolustavaa sääntelykilpailua, jonka keskeisenä tavoitteena on pyrkiä estämään sijoitusrahastotoiminnan siirtymistä Suomesta pois ja tarjota suomalaiselle rahastosektorille tasavertaiset toimintaedellytykset muihin maihin verrattuna. Sijoitusyhtiörakenteeseen liittyy monipuolisia potentiaalisia hyötyjä. Nykytilanteeseen verrattuna sijoitusyhtiörakenne tarjoaa parannuksia muun muassa hallintorakenteen joustavuuteen, sijoittajansuojaan ja kansainväliseen markkinoitavuuteen. Kansantaloudellisesti kilpailukykyinen rahastosääntely johtaa työpaikkojen lisääntymiseen ja verotulojen kasvuun. Vaihtuvapääomaisesta sijoitusyhtiöstä säätämisellä saavutettavat hyödyt ylittävät siihen liittyvät kustannukset.

Vaihtuvapääomaisesta sijoitusyhtiöstä tulisi säätää erillisessä sijoitusyhtiölaissa. Sijoitusyhtiöstä tulisi säätää alan toimijoille ja sijoittajille entuudestaan tutun globaalin standardimallin mukaisesti. Tällöin sijoitusyhtiörakenteen keskeisiä ominaispiirteitä olisivat oikeushenkilöllisyys, vaihtuva osakepääoma, osakkeenomistajien rajoitettu vastuu, osakkeenomistajien äänioikeudet, sijoitusyhtiötasoinen hallitus ja alarahastorakenne.