Vuoden 2003 eduskuntavaalikeskustelut televisiossa. Vuorovaikutuksen ja retoriikan analyysi.

Analysoin pro gradu -työssäni poliitikkojen ja toimittajien välistä sosiaalista vuorovaikutusta televisiossa käydyissä vuoden 2003 eduskuntavaalikeskusteluissa. Tarkastelin poliitikkojen ja toimittajien retorisia keinoja konstituoida todellisuutta ja kehystää ilmiötä omista intresseistään käsin. Televisio on media, jonka seuraamiseen käytämme eniten aikaa, ja jolla on vahva rooli todellisuuskäsitystemme muodostumiselle. Tämä asettaa poliittiset televisio-ohjelmat vastuulliseen tehtävään ja mediakriittisen tutkimuksen hedelmällisiksi kohteiksi.

Tutkimusaineistonani käytin videomateriaalia vaalien edellä käydyistä television vaalikeskusteluista 29.1.-12.3.2003. Keskityin kolmen suurimman puolueen eli Kokoomuksen, Keskustan ja Sosiaalidemokraattien silloisten puoluejohtajien vaalihaastatteluihin. Valikoin tarkemman analyysin kohteeksi haastattelujen osiot, jotka käsittelivät Suomen vaalihistoriassa poikkeuksellista aihetta, Irak-teemaa. Tämä sisälsi kysymyksiä Suomen ulkopolitiikasta, josta käytiin ankaraa määrittelykamppailua puoluejohtajien kesken.

Vuorovaikutusteorioista käytin laajempana viitekehyksenä Erving Goffmanin kehysanalyysia ja sen tarjoamaa käsitteistöä jäsentää sosiaalista todellisuutta. Syvensin Goffmanin näkökulmaa Penelope Brownin ja Stephen C. Levinsonin vuorovaikutusteorialla. Tarkastelin heidän käsitteistöään hyväksi käyttäen, millaisin strategioin vaalikeskustelujen toimijat piirsivät omaa vallan asemaansa kontekstin metatekstiin. Käytin H.P. Gricen teoriaa keskustelun periaatteista kuvaamaan tiettyjä kielen pintatasoa syvemmällä olevia periaatteita, jotka osaltaan ohjaavat vuorovaikutusta.

Aktuaalinen tilanne televisiostudiossa sisälsi potentiaalisesti monta kerrosta, joiden läpi todellisuus suodattui. Kehysten muunnokset primaarista tapahtumasta aktuaaliseen situaatioon sisälsivät jo sinällään monta kerrosta. Tämän lisäksi puheen kehys sisälsi omat metakehyksensä ulkopolitiikan tulkintakehysten moninaisuudessa. Poliitikkojen käyttämät kehykset varioivat tilanteen mukaan, tarkoituksenmukaisimmalla tavalla. Vaalikeskusteluissa asiat saatiin näyttämään halutunlaiselta valitsemalla sopiva viitekehys, sulkemalla tietyt näkökulmat pois ja painottaen jotain muuta näkökulmaa. Vaalikeskustelujen merkitys onkin ehkä ennemmin mielikuvien rakentamisessa kuin yhteiskunnallisten asioiden esiin tuomisessa.